Joulun aikaan, joulun taikaa
Huurteisen maan pinnalle leijailee pian tuhansia erimuotoisia lumihiutaleita. Hennolla hangella voit nähdä pienen, pienten tassujen jäljet. Voit arvuutella niiden kuuluvan jollekin eläimelle …tai sitten… Kuuntele tarkasti ja korviisi saattaa kantautua heikkoa tiukujen helinää. Kurkista silloin kuusen taa, niin sinua tervehtii karvareunaisen hiippalakin alta iloiset ja uteliaat tontunsilmät…
Pienen punaisen mökin ikkunat olivat kuurankukkien peitossa. Tonttu salpasi oven sisäpuolelta tiiviisti kiinni ja johdatti jänöjussin takan loimuun lämmittelemään. Vain vieno savu, joka kiemurteli taivaalle savupiipun uumenista, saattoi paljastaa, että sisälle oli kätkeytynyt kaksi pikkuruista hahmoa. Tonttu käpertyi huovan alle nojatuoliinsa, ja pupu asettui villashaalin päälle lattialle. Tuli tanssi koivunhalkojen kärhämillä ja kosteat lepät ritisivät takassa poksahdellen pieniä tulipalloja. Äkkiä tunnelman rikkoi ovelta kuuluva koputus (koputus ponteen). Tonttu ja pupujussi uskalsivat tuskin hengittääkään. Sydämet pamppailivat kilvan. Pupujussi luimisti korvansa ja tonttu oli jähmettynyt odottavaan asentoon. (Soita jännittävää odotusmusiikkia huiluäänin.) Ovelle koputettiin (KOP KOP KOP) uudestaan ja äkkiä silmäpari tuijotti ikkunasta sisään. Kuurankukkien olemassaolo pelasti pupujussin ja tontun metsämiehen katseelta ja vihdoin loittonevien askelten ääni sai pamppaileviin sydämiin rauhan (Soita kieliä vapaasti. Tee loppuun diminuendo-askeleiden katoamiseksi). Tonttu ehdotti kupposta kuumaa… ja jänöllä ei ollut mitään porkkanamuhennosta vastaan. (Popsi, popsi porkkanaa, pupua se vahvistaa…)
”Kiitos avusta, pelastit henkipoloni”, jänöjussi sanoi tontulle kiitollisella äänellä. ”Voisitko tehdä minulle vielä toisenkin palveluksen” kysyi pupujussi vilkuillen yltä päältä pihkaisten kuusen neulasten peitossa olevaa turkkiaan. ”Tällainen valeasu ei oikein toimi valkoisella hangella”. Niin tonttu haki tuvastaan kamman ja alkoi puhdistaa jänön turkkia. (Rapsuttele kanteleesi kieliä kynsilläsi.) Kohta turkki kiilsi valkeuttaan ja pihkakasa lattialta laastiin biojäteastiaan. ”Nyt minun on aika palata perheeni luo, mutta sitä ennen haluan minä puolestani antaa sinulle lahjan”, sanoi jussi salaperäisesti tontulle. ”Minulle lahja”, huudahti tonttu riemuissaan. Jussi kaivoi pikkuruisesta laukustaan pienen säkkikankaisen mytyn, jonka ympärillä oli ruskeasta narusta punottu rusetti. Tonttu otti lahjan iloisena vastaan ja alkoi purkaa paketin nyöriä. Säkkikankaan repsottavan reunan alta pilkotti karpalonpunainen… ”Ooh …uusi myssy”, tonttu ihasteli ja halasi pupujussia kiitokseksi ja jäähyväisiksi. Hanki todisti pupun loittonevia jälkiä ja sisällä tonttu peilaili keikistellen upouutta hattuaan. (Laita hattu tanssimaan peilistä joululaulun tahtiin.)
Tonttu tuijotti peiliä ihmeissään. Onpas tosiaan hieno hattu, mutta minne tontun oma peilikuva oli kadonnut? Tonttu riisui lakin päästään ja toden totta, taas peilistä tuijotti tuo punanuttuinen tuttu tonttu. Hattu päähän, ja taas oli peili mennyt epäkuntoon. Olipas kummallinen juttu. Silloin tontulla välähti; hattu päässään hän pystyisi liikkumaan ihmisvilinässä – näkymättömänä. Olipas huippujuttu! Tätä täytyi lähteä heti kokeilemaan. Toden totta, hatun taika toimi todella. Tonttu kulki junalla edestakaisin ja lauleskeli tuttuja joululauluja junassa matkustaville ihmisille. (Soita kanteleellasi joku kiva joululaulu tai sikermä lauluja.) Ihmisten kiitellessä konduktööriä joulutunnelman luomisesta, konduktööri raapi päätään ja ihmetteli, mistä moinen ääni syntyi. Junan hattuhyllyllä lojui vaan joltakulta ”jäänyt” tonttuhattu. Näkymättömänä seikkailu oli ihmisvilinässä lastenleikkiä, mutta entäpä jonkun kodissa. Sitä pitäisi kokeilla heti!
Tonttu saapui tuttuun osoitteeseen Metsämajantie 23:een. Piipusta nousi mustanpuhuva savu ja postiluukusta nousi palaneiden pipareiden tuoksu. Tonttu livahti koiranluukusta sisälle. Metsämies oli äreällä tuulella ja murahteli itsekseen. Ensin oli jänispaisti mennyt sivu suun, ja nyt olivat vielä jouluherkutkin kärähtäneet. Miksei mikään voinut tänään sujua onnistuneesti. Sotkun unohtaakseen metsämies päätti rentoutua hetkeksi. Hän kävi virttyneelle sohvalle loikoilemaan ja otti Erälehden esiin. Silloin tonttu kääri hihansa ja päätti tehdä metsämiehelle joulun. Suitsait sukkelaan tonttu valmisti porkkanalaatikon ja työnsi sen uuniin lantun, perunan ja karjalanpaistin kera. Piparkakut kaulittuaan tonttu paineli taikinaan sydämen muodot ja nosteli pellille. Sitten tonttu kapusi ullakolle ja kantoi ison koristelaatikon olohuoneeseen.
Hileet lentelivät yltympäriinsä, kun tonttu touhusi, näkymättömänä. Koti oli saanut jouluisen ilmeen ja tuoksun. Pieni hopeinen hile laskeutui metsämiehen nenänpäälle ja sai tämän aivastamaan. Atsiu…ääk…piparkakut, muisti metsämies ja syöksyi uunilleen. Tonttu otti tavaransa ja lähti valmistelemaan omaa jouluaan. Metsämiehen sydämen täytti mysteerinen onnistumisen riemu. Joulun taikaa …eikö?
Sanat ja soinnut
Kantele 4/2010
Teksti: Nina Ampuja
Kuvat: Amadeus Ampuja