Vuoden Kantelelevyksi Erkki ja Tytöt

Pekka Kuusisto. Kuva: Maarit Kytöharju / Meidän Festivaali

Suunnittelen jokavuotista musiikkijuhlaa nimeltä Meidän Festivaali. Kantelemusiikki tulee olemaan framilla ensi kesän painoksessa ja olen tästä kovin innoissani. Konserttiohjelmien juonimisen tiimellyksessä minua pyydettiin valitsemaan Vuoden Kantelelevy. Äkkäsin kunniatehtävässä lymyilevän mahdollisuuden tutustua kätevästi pinoon mielenkiintoisia äänitteitä ja suostuin oitis.

Sain ehdolla olevat levyt käsiini, suoritin hieman nettisurffailua ja ryhdyin kuuntelemaan. Tuntemukseni tämän päivän kanteletaiteesta painottuu Eva Alkulan kanssa tehtyjen yhteistöiden ansiosta alan modernimpaan ja kokeellisempaan päähän. Sähköisen konserttikanteleen lisäksi Evan toimet ovat johdattaneet minut tutustumaan nippuun suomalaisten nykysäveltäjien kanteleteoksia. Myös Vilma Timosen, Senni Eskelisen ja Timo Väänäsen levyt ovat soineet usein kuulokkeissani ja hiljattain ihastelin Jenny Vartiaisen otetta Timo Alakotilan sävellyksestä Sibelius-Akatemian publiikissa. Tällä taustalla Vuoden Kantelelevy -ehdokkaiden kuunteleminen terävöittää käsitystäni kanteleesta perinteisempien sävyjen ja eleiden välittäjänä.

Ehdolla olevien levyjen tyylillinen kirjo on riemastuttava. Mitään nauttimisen tielle tulevaa ei ilmene myöskään äänitteiden teknisessä toteutuksessa. Ensemble Ambrosiukselle on syytä ojentaa iso papukaija rohkeasta livelevystä. Hampurissa taltioidun, hillittömän Zappa spielt für Bach -esityksen saattaminen levymuotoon on Olli Virtaperkon, Veli Kujalan ja Heikki Savolaisen osaavissa käsissä onnistunut tavalla, joka tuo keikkahien iholle. Toinen tekninen selkääntaputus menee Hohka-yhtyeen innostavan ja taidokkaan Puutarhautumisen äänittäneelle ja miksanneelle Marko Myöhäselle, joka on hevosharrastuksensa ohessa ehtinyt kätilöidä monta kirkassoundista levyä. Ensemble Ambrosiuksen riveissä kannelta soittaa Eija Kankaanranta, Hohkassa Valtteri Lehto.

Arja Kastisen ja Peter Phippenin äänite Lavender Calm hiljentää ja syventää. Instrumenttien juureva sointi ja esittäjien luottamus toisiinsa ja sanomaansa saavat aikaan tilan jossa yksittäiset nuotit eivät merkitse puusta putoavaa lehteä enempää. Ajatukset kietoutuvat hienosti suurempien ja hitaampien eleiden ympärille. Hannu Koistisen kanteleiden eri laatuja esittelevä Sound of Koli taas on komea soiva postikortti kansallismaisemasta. Ritva Koistinen, Olga Shishkina ja Anttu Koistinen esittelevät muusikkouksiensa osa-alueita todella monipuolisesti valitun ohjelmiston parissa. Levy on Kolin maisemia kunnioittaen paketoitu näyttävästi ja tuntuu asettuvan osaksi Koistisen kanteleiden maailmanvalloitusta. Kansainvälistä huomiota tavoittelee myös Suvi-Anna Kärkösen Metsäjärvi jonka japaninkieliset kansitekstit ovat varmasti nokkela ratkaisu. Levy puhuttelee romanttista kuulijaa tasapainoisilla ja taidokkailla esityksillä ynnä lempeästi soivilla teoksilla.

Äänite nimeltä Kansainvälinen Kantelekilpailu 2011 tarjoaa monenkirjavaa ilmaisua sekä esitys- että sävellyspuolella. Muutamien erityisten tähtihetkien, vaikkapa Maija Kauhasen esittämän aloitusraidan siivittämä levy tuottaa useita ahaa-elämyksiä ja luo mielikuvia kanteletaiteen elinvoimaisuudesta sekä kansainvälisestä kaikupohjasta. Helli Syrjäniemen joululevy Enkelten laulu vuorostaan tuo mieleeni muistoja kantelemusiikin säestämästä lapsuuden joulusta vaikken sellaista ole koskaan kokenutkaan. Tämä kertonee äänitteen vahvasta tunnelmasta.

Helli Syrjäniemi lausuu kotisivuillaan koskettavan toiveen, ettei kansallissoitin vaikenisi. Minusta jo tämä kahdeksan levyn katsaus osoittaa, ettei moisesta tarvitse huolehtia – mikäli kantelepiiri säilyy avarakorvaisena sekä yhtä kiinnostuneena huomispäivän kantelemusiikista kuin eilisestäkin. Gustav Mahler, kunnon tantereentömistäjä hänkin, muotoili asian
jotenkin niin, ettei perinteessä ole kyse tuhkien palvomisesta vaan tulen ruokkimisesta.

Lopuksi vielä oma suosikkini tästä joukosta eli Vuoden Kantelelevy – Erkki ja tytöt! Tapu tapu tapu!

Tällä levyllä on korvin kuultavissa ja käsin kosketeltavissa miten kälviäläinen mestaripelimanni, koneurakoitsija Erkki Lassila siirtää vankkaa tekemisen meininkiään nuorille kollegoilleen kantelekvintetin keinoin. Yhtyeen muut jäsenet ovat Eeva-Kaisa Kohonen, Jutta Rahmel sekä Anna ja Leeni Wegelius. Metka ja viimeistelty paketti sisältää kahden yhtyeessä soittavan pelimannin kirjoittamat tekstit eli Erkki Lassilan biografian, yhtyeen tähänastisen tarinan sekä napakat esittelyt levyn kappaleista. Ohjelmisto koostuu Erkin omista sävellyksistä, hänen isänsä opettamista kappaleista sekä kälviäläisestä pelimannimusiikista. Monet melodiat ovat menneet levyn kuuntelun jälkeen omien sormieni alle etsimään sopivaa sovitusta viulusta. Mikäs sen hauskempaa!

Kiitos kaikkien kuuntelemieni levyjen tekijöille hienoista hetkistä musiikkinne äärellä. Toivokaamme yhtä komeaa levysatoa vuodelle 2012.

Pekka Kuusisto