Uusia soitinrakentajamestareita

Keväällä 2011 valmistui jälleen uusia soitinrakentajamestareita Suomeen. Nyt heitä on maassamme täysi tusina. Valmistuneiden mestareiden joukossa on tällä kertaa myös kanteleenrakentajana tunnetuksi tullut Pekka Lovikka Ylitorniolta.

Vanha ja uusi mestari

Ari-Pekka Paasonen toimi näytön vastaanottajana ja kanteleenrakentaja Pekka Lovikka  näytön suorittajana. Ari Pekka Paasonen on soitinrakentajamestari, näyttötutkintomestari sekä Soitinpaja Jasesoin perustaja Jyväskylästä. Soitinpaja Jasesoi on vuodesta 1994 toiminut näppäilysoittimiin erikoistunut soitinrakennusalan yritys. Jasesoin ominta osaamista ovat erityisesti kitarat ja mandoliinit, mutta myös kanteleita syntyy.

Lovikka Ky on perustettu 1983 nimellä Ylitornion Soitintuote. Kanteleita on sen jälkeen valmistunut kymmeniä tuhansia. 

Mallisto sisältää kokoja kaikille soittajille pienestä piccolosta sähköiseen konserttikanteleeseen. 
Pekka Lovikka on toiminut yhtiön vastaavana toimitusjohtajana alusta alkaen. Harrastuksesta tuli Pekalle ammatti  1983. Työntekijöitä on tällä hetkellä kolme ja käytössä ovat 290 m2:n tuotantotilat.

Miten uudet mestaritutkinnot ovat sujuneet?
Ari-Pekka: – Nämä näytöt, joita olen käynyt seuraamassa osoittavat, että mestariainesta on. Ammattitaidon puolelta ei ole minkäänlaista ongelmaa.

Tutkintojen perusteita uudistettiin vuonna 2007. Miten?
Ari-Pekka: – Ehkä ne ovat pikkusen selkeämmät ja ohjaavat enemmän näytön tekemistä perusteista lähtien. Kriteereitä on tarkemmin selvitetty, mutta perusidea on samanlainen kuin vanhoissa tutkintojen perusteissa. Ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteerien avaaminen helpottaa paitsi suorittajaa näyttöjen rakentamisessa, myös tasapuolisen ja oikeudenmukaisen arvioinnin tekemistä.

Koska aloitit soitinten rakentamisen ja miten ala on kehittynyt?
Ari-Pekka:  – Valmistuin vuonna 1993 IKATA:sta. Soitinrakentajia on tullut sen jälkeen tosi paljon lisää. Kun aloitin verstastoiminnan vuonna 1994, niin tilanne oli toisen näköinen. Tietoisuus on lisääntynyt aivan huimasti. Soittajat tietävät, että soittimen voi rakentaa Suomessa ja Suomesta voi saada hyvän käsintehdyn soittimen. Kouluaikaan oli vielä sellainen mielipide, että akustisia kitaroita ei osata Suomessa tehdä, se on kulttuurinen mahdottomuus. Ammattikunta on kasvanut ja nyt on jo monta kohtuullisen kauan soittimia rakentanutta yritystä. Nyt on syntynyt oikea ammattikunta alalle, jonka piirissä tietoa jaetaan estoitta. Yhden suomalaisen soitinrakentajan menestys poikii muillekin töitä.

Miten mestaritutkinto vaikutti yrittämiseen ja arvostukseen. Kannattiko tehdä?
Ari-Pekka: –  Käytän markkinoinnissa mestari-titteliä ja annan sen kuvan että se työ mitä täällä tehdään on mestarityötä. Asiakaskunnassa mestarin titteliä arvostetaan ja osataan myös vaatia mestarilaatua.
Pekka: – Ei ole vielä ehtinyt vaikuttaa mitenkään. Muutamat sen vasta tietää. Julkistaminen on tekemättä. Ylitorniolla on pieni tilaisuus ja IKTA:n kevätjuhlassa annetaan todistus. Tutkinto antaa varmuutta ja on ylpeyden aihe itsellekin. Tutkintoa on helppo käyttää markkinoinnissa hyväksi, varsinkin sellaisille, jotka eivät ennestään tunne minua.  Niille jotka minut  tuntevat se  ei varmaan paljon vaikuta.

Mistä asioista näyttösi muodostui Pekka?
– Ensimmäinen osio oli 57-sivunen kirja siitä, miten minä rakennan konserttikanteleen. Siitä tuli erittäin hyvä. Jälkikäteen katsottuna näyttävin ja konkreettisin osio. Toinen osio suoritettiin omalla verstaalla. Tässä näytössä käytiin läpi niitä asioita joiden näyttö on parasta suorittaa omalla verstaalla. Kolmas osio oli yrittämistäni käsittelevä kansio.  Se vaati paljon materiaalin keräämistä, mutta oli minulle helppoa, kun olen kauan ollut yrittäjänä. Neljäs osio oli vaikein ja jännittävin. Kävin luennoimassa IKATA:ssa koneistokanteleen koneiston kehityksestä sekä omasta koneiston kehitysprojektista. Jouduin siihen valmistautumaan ja miettimään paljon. Esitin jo suunnitteluvaiheessa, että tekisin kaikki osiot eri tavoilla. Kirjallinen työ, luento  ja verstasnäyttö. Siitä tulee esille, että osaa esittää eri tavalla asioita. Ja se luento varsinkin on paljastava, koska pitää oikeasti tietää.

Tuliko tässä näytössä oma osaamisesi esille?
– Mestarintutkinnolla pystyy osaamistaan näyttämään hyvin. Nyt vasta huomasin kuinka paljon sitä osaa, kun on päivän selittänyt osaamistaan yhdestä asiasta  ja pajatso ei vielä tyhjentynyt. Oikeasti jotain on  kertynyt matkan varrelta.  Haluan oppia uutta ja kehittää aina jotakin osa-aluetta eteenpäin. Koin tutkinnon kehittäväksi ja avartavaksi, mutta myös velvoittavaksi. Itse ajattelin, että sitä polkee paikallaan, mutta kun aloin tekemään suunnitelmaa, huomasin että kehitystä on tapahtunut. Teron kanssa suunniteltiin, mitkä palaset siihen tulee. Ihminen haluaa elää ikuisesti  ja tämä on sitä oman historian tekemistä, joka jää jälkeen, kirjoihin ja kansiin.

Vähän historiaa

Soitinrakennusalan ammattitutkintojen tekeminen lähti hitaasti liikkeelle. Asia oli esillä jo vuonna 1991 Kanteleenrakentajien tapaamisessa Kaustisella. Tuolloin tapaamiseen osallistuneet antoivat lausunnon siitä, koska Kanteleliitto ja Ikaalisten soitinrakennuskoulu olivat kumpikin tahollaan suunnitelleet soitinrakentajan/ kanteleenrakentajan kisälli- ja mestaritutkintoja. Lausunnossa todetaan että on hyvä että tutkintoja kehitetään, mutta ”asiassa on kuitenkin edettävä hitaasti, ja tutkintojen on oltava alusta alkaen vertailukelpoisia esimerkiksi 20 vuoden kuluttua järjestettävien tutkintojen  kanssa”. Hitaustoive toteutuikin paremmin kuin hyvin. Ensimmäiset tutkintovaatimukset saatiin valmiiksi vuonna 1998 ja ensimmäisen mestaritutkinto suoritettiin vuonna 2006.

Ammattitutkintolaki (306/94) ja sitä täydentävä ammattitutkintoasetus (308/94) tulivat voimaan 1.5.1994. Ammattitutkintolain tärkein tavoite on opiskelu- ja ammattitaidon hankkimistavasta riippumattomien tutkintojen kehittäminen ja koko ammatillisen aikuiskoulutuksen saaminen kansallisen laadunvarmistusjärjestelmän piiriin. Näyttötutkinto on erityisesti aikuisille suunniteltu joustava tutkinnon suorittamistapa. Näyttötutkinnoissa ammattitaito osoitetaan työelämässä riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta. Kaikki ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa näyttötutkintona. Näyttötutkinnon suorittaja osallistuu usein valmistavaan koulutukseen, jonka avulla hankitaan tarvittavaa ammattitaitoa. Henkilö, jolla on jo riittävä ammattitaito voi suorittaa näyttötutkinnon tai sen osan osallistumatta koulutukseen.

Soitinrakentajakisällin ja -mestarin ammattitutkinnot perustuvat Opetushallituksenhyväksymään määräykseen 32–33/011/2007: Soitinrakentajakisällin ammattitutkinto ja Soitinrakentajamestarin erikoisammattitutkinto. (http://www.oph.fi/download/111111_soitinrakentajamestari_erikoisammattitutkinto.pdf ja http://www.oph.fi/download/111110_soitinrakentajakisalli_ammattitutkinto.pdf)

Tutkintojen suorittaminen IKATA:ssa

Tutkintojen järjestäjänä on IKATA (Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos), jolla ainoana oppilaitoksena Suomessa on soitinrakennusalan tutkintojen järjestämisoikeus. Soitinrakennusalan tutkintovastaavana on toiminut vuodesta 2005 alkaen kitaranrakennusalan opettaja Tero Siromaa.

Soitinrakentajamestari erikoistuu yleensä jonkun soitinryhmän rakentamiseen. Soitinrakentaminen jakaantuu jousisoitin-, näppäilysoitin- ja harmonikanrakentamiseen. Suuntautumisalana voi olla myös joku muu soitinrakentamisen ala, jonka tutkintovaatimukset määritellään erikseen. Soitinrakentajamestarin tulee kyetä valmistamaan korkealaatuisesti ja kannattavasti suuntautumisalansa soittimia. Tutkintojen perusteiden mukaisesti tutkinnon suorittajan korkea ammatillinen osaaminen on näytettävä soitinrakennusalan perusvalmiuksissa, kuten soittimen suunnittelussa, yritystoiminnassa ja johtamisessa sekä soittimen rakentamisessa. Näiden lisäksi tutkinnon suorittajan on hallittava syvällisesti oman soitinryhmänsä erikoistumisalan hallinta – osiossa, sekä soittimen korjaaminen.
Tutkintoon hakeutumisvaiheessa tehdään lähtötasokartoitus ja arvioidaan mahdollinen lisäkoulutuksen tarve. Opiskelijoille laaditaan henkilökohtainen opiskelusuunnitelma, jonka mukaisesti tutkinnon runko muodostuu. Tänä keväänä järjestettiin tutkittaville lisäkoulutuksena mm. liiketoimintaa kehittävää koulutusta, kultausta ja tietokoneavusteista suunnittelua. Yritysvalmennusta ja liiketoimintakoulutusta yrityksille antoi tamperelaisen Tuoteviuhka Oy:n toimitusjohtaja Henry Järvenpää ja tietokoneavusteista suunnittelua Juha Jokinen IKATA:lta.
Tutkintojen suoritusten aikana yrittäjille järjestettiin 2-3 laajaa ammattiosaamista laadullisesti mittaavaa näyttöä, joissa tutkinnon suorittajan tehtävänä oli esitellä tutkinnon arvioitsijoille syvällistä osaamista soitinrakennusalan ammattilaisena. Näytöt järjestettiin aidoissa työympäristöissä omissa yrityksissä sekä IKATA:ssa. Näyttöjen arvioijina toimivat kolmikantaisesti koulutuksen edustajana soitinrakentajamestari ja soitinrakennuksen lehtori Rauno Nieminen IKATA:sta, työelämän edustajina soitinrakentamestarit Ari-Pekka Paasonen Jyväskylästä ja Juha Ruokangas Hyvinkäältä.

Mestareita ja kisälli

Ensimmäisen soitinrakentajamestarin tutkinnon Suomessa suoritti Rauno Nieminen vuonna 2006. Seuraavat mestarit antoivat näyttönsä vuosina 2009–2011.Tuolloin soitinrakentajamestarin tutkinnon suorittivat: Timo Mustonen, Ari-Pekka Paasonen, Juha Ruokangas, Ari-Jukka Luomaranta, Juha Lottonen ja  kisällin tutkinnon Lauri Tanner. Toinen ryhmä on antanut näyttönsä vuosina 2009-2011 ja mestarin tutkinnon suorittivat soitinrakentajat Veijo Rautia, Jyrki Kostamo, Tapani Kärnä, Pekka Lovikka, Tomi Korkalainen ja Sampo Leppävuori. Kisällin ja mestarin tutkinnot muodostavat kokonaisuuden. Mestarin tutkintoa ei voi tehdä ellei ole ensin tehnyt kisällitutkintoa.

Joensuulaiselle kanteleenrakentajalle Otto Koistiselle on myönnetty mestarikirja vuonna 2010 ansioista kanteleiden rakentajana ja kehittäjänä Pohjois-Karjalan Mestarikillan aloitteesta. Mestarin tutkinnon suorittanut rakentaja saa ammattinimikkeen, Soitinrakentajamestari. Mestarikiltaneuvosto päätti Koistisen kohdalla nimikkeeksi Kantelemestari, erotukseksi niistä mestareista jotka ovat suorittaneet tutkinnon.
Kantelemestari titteliä on käytetty Suomessa monista kanteleenrakentajista, vaikka Suomessa ei ole koskaan ollut yhtään mestarin tutkinnon suorittanutta kanteleenrakentajaa, ennen vuotta 2006. Tällä on haluttu osoittaa arvostusta rakentajan tekemälle työlle ja usein tähän nimittelyyn syyllistyvät toimittajat, joiden ammattitaitoon ei enää kuulu asioiden taustojen selvittäminen. Soitinrakentajamestari  ja kantelemestari eivät ole suojattuja ammattinimikkeitä, kuten esimerkiksi lääkäri. Valelääkäreille käy huonosti, mutta jos joku soitinrakentaja käyttää mestari-nimikettä ilman tutkinnon suorittamista, ei siitä seuraa mitään rikosoikeudellisia toimenpiteitä. Olisi kuitenkin korrektia tutkinnon suorittaneita tai elämäntyöstä mestarin kirjan saaneita kohtaan olla käyttämättä mestari-nimikettä, jos näyttöä ei ole annettu.