UMA-duo, Jenny Vartiainen (vas.) ja Essi Marila. Kuva: Riikka Kajander
Jenny Vartiainen on 26-vuotias muusikko. Hän on opiskellut Sibelius- Akatemiassa mm. Ritva Koistisen ja Eva Alkulan johdolla. Jenny on ollut myös opiskelijavaihdossa Walesissa.
Eräänä marraskuisena perjantaina istuimme Jennyn kanssa kahvilassa. Hän kertoi ajatuksiaan kanteleesta, säveltämisestä ja ennen kaikkea UMAsta, kahden naisen duosta, jonka musiikkia voi määritellä sanalla pop-laulelma. Jenny juttelee vilkkaasti, elehtii ja purskahtaa välillä sellaiseen nauruun, joka saa viereisissä pöydissä istuvien päät kääntymään.
Millaisista töistä elämäsi koostuu tällä hetkellä?
– Opetuksesta ja keikkailusta. Lisäksi arkeeni kuuluu treenaaminen, säveltäminen ja sovittaminen. Opetan Turun konservatoriossa ja Naantalin musiikkiopistossa sekä pääkaupunkiseudulla. Tällä hetkellä teen myös musiikkiopistotasoista yhteissoittomateriaalia.
Teit Siban loppututkinnon projektina. Kertoisitko jotain siitä?
Meillä on mahdollisuus valita ns. A2-tutkinto. Siihen kuuluu ohjelmiston mukainen konsertti, mutta suppeampana kuin perinteisessä tutkintokonsertissa. Tämän lisäksi tehdään projekti jostain itseä kiinnostavasta aiheesta. Projektisuunnitelma hyväksytetään omalla osastolla ja siihen täytyy sisältyä myös omaa aihetta tukevia kursseja. Mun projekti oli siis sovittaminen kanteleelle ja muille soittimille. Projektikonsertissa esiintyi UMA-duo, johon kuuluu Essi Marila, laulu ja Jenny Vartiainen, kantele, sekä viisihenkinen bändi. Sävelsimme projektiin Ilpo Tiihosen runoja.
Millaista asennetta ja osaamista taidemusiikkitausta on antanut sinulle?
No varmasti se on antanut paljon. Tärkeimpiä asioita ovat soinnin, sävyjen ja tekniikoiden etsiminen ja löytäminen erilaisten teosten kautta. Nykymusiikiin estetiikkaan tutustuminen on ollut minulle tärkeää. Olen tehnyt Sibiksessä juttuja omien mieltymysten mukaan ja ottanut kursseja eri osastoilta. Koen tärkeäksi, että saan vaikutteita mahdollisimman monipuolisesti. En välitä genreistä, mielestäni kaikki musiikki lähtee samasta ytimestä.
Miten biisien teko alkaa? Onko ensin teksti vai sävel?
Ensin oli duo, sitten löydettiin Ilpon tekstit. Ne kolahti niin paljon, että rupesimme tutkimaan runoja, otettiin joku teksti ja ruvettiin säveltämään, yhdessä ja erikseen. Yleensä aloitettiin improvisoimalla ja joskus mulla oli joku sävelaihio tai äänimaisema, jonka toin harjoituksiin. Teimme myös runoanalyysiä. Sitä kautta ja joskus on myös ensin sävel ja harmoniamaailma, johon sitten etsitään sopiva teksti.
Miten biisit syntyvät? Päätätkö että: ”nyt istun kanteleen ääreen ja teen biisin”, vai alatko töihin milloin tahansa kun on hyvä soittovire?
Joskus asiat tulee itsestään ja joskus puserretaan. Meillä on Essin kanssa paljon sessioita. Joskus yksin treenatessa huomaa soittavansa jotain kivan kuuloista ja alkaa kehitellä.
Mitä pitää ottaa huomioon, kun alkaa säveltää valmista tekstiä?
Löydä runon rytmi! Lue tekstiä uudelleen ja uudelleen. Oma sävellys on oma tulkinta runosta. Sitä ei tule kuitenkaan painottaa liikaa. Runon pitää saada elää kuulijankin korvissa.
Tuleeko UMAssa joskus taiteellisia erimielisyyksiä? Miten pääsette niistä eteenpäin?
Me ollaan usein, tietämättämme toistemme ajatuksista, viety asioita samaan suuntaan. Joo, toki meillä on eri näkökulmia, onneksi. Se onkin parasta, että siinä on se second opinion.
Onko keikoillanne improvisointia vai onko kaikki viimeistä yksityiskohtaa
myöten päätetty etukäteen?
Jotkut biisit on täysin läpisävellettyjä. Bändin osuus on vapaampaa. Sooloissa, introissa ja interludeissa on vapaamuotoisuutta ja improvisointia. Niin, mutta live on live ja silloin kaikki tapahtuu hetkessä! ( naurua)
Käytätkö säveltämistä myös opetustyössäsi?
Teen mielelläni pienille kokoonpanoille sovituksia. Kehotan oppilaita valitsemaan kappaleita. Rohkaisen oppilaita myös säveltämään itse, ja mm. alkeisoppilaiden kanssa teemme biisejä ja sanoituksia. Teemme paljon juttuja leikin kautta, vaikka niin, että ensin on tietty rytmi jota toistetaan ja siihen sitten aletaan tehdä melodiaa.
Äänitätkö soittoasi? Nuotinnatko paperille vai käytätkö nuotinnosohjelmaa?
Bändi tietää mun nuotit… ne on persoonallisia! Mä oon luvannut niille että seuraavissa harkoissa on Sibeliuksella (nuotinnosohjelma) tehdyt nuotit. Kyl me äänitetään tosi paljon, jopa kännykällä. Mä olen tuonut niille joskus soitettavaksi liekkinuotteja! Ne ymmärtää mitä mä niillä tarkoitan. (naurua)
Millaisia tulevaisuudenhaaveita sinulla on?
Haluaisin tehdä muusikon työtä mahdollisimman monipuolisesti. Ajattelen, että kantele on se juttu mitä mä teen. Kaikki mikä liittyy siihen, oli se sitten opettamista tai keikkailua, niin sitä mä haluan tehdä. Musiikkia. Tällä hetkellä olen tosi kiinnostunut minimalismista. Sitten on tämä UMA-duo, jonka kanssa työstämme parhaillaan uutta materiaalia. Nyt meillä on uusia suomalaisia tekstejä ja ehkä hieman salaa jotain omia tekstejäkin…
Mitä kantele sinulle merkitsee?
Kantele on mulle väline, jolla toteutan erilaisia musiikillisia juttuja. Yhteissoitto on myös mulle hyvin tärkeää. Mä voin olla ihan yhtä fiiliksissä nykärikonsertissa tai rock-klubilla. Tylsästi sanottu, mutta olen kaikkiruokainen! Viime ajat olen esimerkiksi kuunnellut Laila Kinnusta. Mahtavaa musiikkia!
www.myspace.com/umaduo