Taidekomppia

Viime vuosien aikana olen taidemuusikkona hämilläni ja huolissani seurannut kantelemusiikin kehitystä. Kesän kilpailujen jälkeen minuunkin iski Wihurin Sibelius-palkinnon saaneen säveltäjä Kaija Saariahon ja Kanteleliiton puheenjohtaja Eva Alkulan tavoin pelko taidekoulutuksen romahduksesta. Radioista tutut sävelmät komppeineen täyttävät yhä useammin niin taidemuusikkojen kuin kansanmuusikkojenkin esitykset. Sitten on vielä osasto ”muu musiikki” –sekin komppeja pullollaan. Tähänkö moneen taipuva ja muuntuva monipuolinen kanteleemme on kuihtumassa? Valumassa osaksi komppien massaa. Minne jäi taidemusiikki?

Kuvittelemmeko opettajina tietävämme, että nuori soittajapolvemme haluaa yksinomaan komppeja ja mp3-soittimista tuttuja sävelmiä? Jätämmekö hyödyntämättä taideosaamisemme, josta meillä on tietämys ja korkea koulutus vain miellyttääksemme asiakaskuntaamme? Aliarvioimmeko lasten ja nuorten kyvyn innostua uusista virikkeistä ja uudenlaisesta musiikin maailmasta, joka tarjoaa lapselle kuin lapselle tasavertaisen mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen matkailuun – ajassa ja paikassa. Näinkö kannamme vastuun taidesoittajien musiikillisesta kasvatuksesta? Missä soivat hitit vuosisatojen takaa? Missä lapsi  tutustuu näihin ellei meidän ohjauksessamme? Kuka lapsen innostaa, ellemme itse ole innostuneita?

Taidemusiikki ei ole tylsää, pölyttynyttä, vaikeasti ymmärrettävää, kaavoihin kangistunutta. Se on äärimmäisen monimuotoinen maailma, joka antaa tilaa niin lapsen omalle luovuudelle kuin määrätietoiselle tyylitajun kehittämisellekin. Musiikin siivin pääsee mielikuvamatkalle minne vaan; mille vuosisadalle tahansa. Käväisisinkö vielä ennen joulua 1500-luvun hovitanssiaisissa tai ehkäpä 1800-luvulla kabareessa? Vai suuntaisinko jopa tulevaisuuteen modernin musiikin siivin? Nykymusiikista on tylsyys kaukana. Omista alle 12-vuotiaista oppilaistani suuri osa soittaisi mieluiten uutta musiikkia, koska ”se on niin jännää”. Se antaa parhaat mahdollisuudet omalle henkilökohtaiselle mielikuvamatkalle. ”Kantele on ehkä pelottavin soitin, minkä tiedän”, totesi eräskin soittaja. Siinä meidän vanhempien pölyyntyneet mielikuvat saavat kyytiä.

Kantele 4/2009

teksti: Mirva Minkkinen

Mirva Minkkinen on lahtelainen kanteletaiteilija ja -opettaja, joka opettaa kanteleensoittoa Lahden Konservatoriossa ja Lahden Ammattikorkeakoulussa. Hän toimii myös valtakunnallisen Finn-Kanteleet -orkesterin taiteellisena johtajana sekä soittaa Finn-Kanteleiden ammattisoittajista koostuvassa Kuutar-kokoonpanossa.

Minkkinen kokee tärkeänä taidekanteleensoiton pedagogiikankehittämisen sekä kanteleella soitetun taidemusiikin aktiivisen esilletuonnin.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Lahdessa soi tango 7.11.2008 säväytti Finn-Kanteleiden Kuutar -kvartetti yhdessä Hannu Lehtosen kanssa yleisöään tangokonsertilla Lahdessa. Ohjelmassa oli niin suomalaista kuin argentiinalaistakin tangoa. “Kantele sopii tangoon ihmeellisen hyvin. Rytmiikan käsittely on mielestäni usein haasteellista...
2. Taidekantele – minne menet? Uusi vuosi, uudet kujeet. Näin myös musiikissa, jota usein pidetään aikamme peilinä. Sävelten kautta säveltäjät peilaavat aikaansa ja sen ilmiöitä, esittäjät heijastelevat tuntojaan. Mistä tulemme, missä olemme ja minne menemme?...
3. Vuoden Kanteleyhtye 2008: Finn-Kanteleet Vuoden kanteleyhtye 2008 -tunnustus myönnettiin Finn-Kanteleille. Yhtye on toiminut yhtäjaksoisesti lähes 70 vuotta ja sen kotipaikka on Lahti. Kanteleliiton hallitus halusi myöntää tunnustuksen Suomen vanhimmalle kanteleyhtyeelle sen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta...
4. Lahdessa soivat sadut Lahden Felix Krohn -salissa oli 4.10.2008 lavalla suuri joukko kanteleita ja soittajia, mutta näiden lisäksi jättiläisiä, kameleita, koiria ja robotteja. Yleisöä oli salin täydeltä ja yhdessä päästiin kurkkaamaan lelulaatikkoon....
5. Kantelekilpailun 2009 tulokset Alle 12-vuotiaat, pienyhtyeet 1 Lahden konservatorion duo Emma Vähätalo ja Hanni Jaakkola, Lahti 1 Lahden konservatorion kanteletrio Neea, Viola & Sanni, Lahti 2 Matara, Espoo 3 Lahden konservatorion duo Aurora...