Sulo Alaspää (1919–2008)
Yhden maineikkaimman ja pidetyimmän kanteleyhtyeen tarina on kääntynyt lopuilleen. Muisto Alaspään veljesten triosta säilyy kumminkin varmasti niin kauan kuin kanteletta soitetaan, ja soittokin helisee nuorimman veljen Simon toimesta.
Ei kulunut montaakaan kuukautta Toivon poismenosta, kun saimme kuulla tammikuun lopussa, että 10 vuotta vanhempi Sulo oli myös jättänyt meidät. Alaspään trion panos Vetelin musiikin historiaan jäi levyille, ääninauhoihin ja videolle, onneksi runsaana, sillä Vetelin aikanaan monikymmenpäinen kanteleensoittajajoukko on hiljalleen huvennut.
Näkyvimmät soittajat, jotka ovat olleet kunniaksi kotipitäjänsä kauniille kanteleaiheiselle vaakunalle, ovat juuri olleet nimenomaan Alaspäiden, Aila Rauhalan, Laasasen miesten ja Voitto Isosaaren muodostama iskujoukko. Edelleen Toivo Alaspään opetustyön ja Leander Laasasen ja Oiva Heikkilän rakennustaitojen kautta Vetelin osuus kantelemaailmassa on vertaansa vailla.
Sulo Alaspään soittotyylistä puhuttaessa kuvaukset Toivo-veljen soitosta pätevät: sama terävä näpäys kielelle ja kantele helisi, kosketus oli jämäkkä, ei mitään epämääräistä hivelyä vaan taattua tahtia. Vieraampi kuuntelija ihmetteli usein Sulon otetta, hän soitti melodian vasemmalla kädellä ja maanviljelijän sormet olivat lisäksi melko vankat kielisoittimen käsittelyyn.
Yksin ja yhtyeessä Sulo Alaspää oli Suomen mestari, monien palkintojen saaja. Esimerkiksi Mäntsälän pelimannien SM-kilpailuissa veljekset saavuttivat säännöllisesti palkintosijoja. Mestaripelimannitittelin saatuaan 1981 Sulo veljineen oli vakiovieras ns. mestarisoitoissa Kaustisen Pelimannitalossa. Yksi päivä viikosta oli erityisesti omistettu kantelemestareille ja se oli myös hyvin odotettu tilaisuus, jossa esimerkiksi Sulon persoona ja nautittava puhetapa sai kiitosta osakseen. Muutamana viime vuotena hän ei enää ollut mukana, mutta joka mestarinsoitossa joku tiedusteli Räyringin miehen vointia ja pyysi sanomaan terveisiä. Niitä oli ilo toimitella perille ja muistella tuttuja kuulijoita ja heidän lämpimiä ajatuksiaan.
Simo Westerholm
Kantele 3/2008
Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
- Toivo Alaspää (1929–2007) Kuluneen syksyn ruskaan on oman kirpeän värinsä lisännyt kahden kantelemestarin poismenon synnyttämä kaipuu. Martti Pokela lähti elokuisena torstaina, Toivo Alaspää syyskuisena sunnuntaina. Viime vuosina he olivat usein yhdessä, muistelivat menneitä...
- Sulo Huotari 24.8.1920–13.4.2005 Muusikko Paul Salmisen 1920-luvulla kehittämän suomalaisen konserttikanteleen rakentamistyön jatkaja Sulo Huotari syntyi Karjalassa, Nuijamaalla maanviljelijäperheeseen. Sulon musikaalisuus ilmeni jo nuorena ja ensin mandoliini sekä sitten viulu tulivat nuorelle pojalle tutuiksi....
- Kanteletunnustukset 2008 Kanteleliitto myöntää Kultakanteletunnustuksen haapavetiselle Pertti Hankoselle ja Vuoden kantele 2008 -tunnustuksen tansanialaissyntyiselle Arnold Chiwalalalle. Elämäntyönsä eläinlääkärinä tehnyt Hankonen on tehnyt alueellaan merkittävää työtä Jokilaaksojen kanteleyhdistyksen parissa ja Kanteleliiton pitkäaikaisena tilintarkastajana....
- Vuoden kantelelevy 2008: Juurihoitoa Vuoden 2008 kantelelevyksi on valittu Blatentsaine-yhtyeen Juurihoitoa-levy. Valinnan suoritti tällä kertaa filosofian lisensiaatti ja kasvatustieteen maisteri Pekka Hako, joka työskentelee kulttuurineuvoksena Washingtonin Suomen suurlähetystössä. 1990-luvulla hän toimi Suomalaisen musiikin tiedostuskeskuksen...
- Jaakko Laasaselle kantele on suvun ja sydämen asia Ylä-Savon kantelehistoria olisi jäänyt ohueksi ilman veteliläissyntyistä Jaakko Laasasta. Lyhyen sivun soittaja, pitkän linjan kantelemies viettää ansaittuja eläkepäiviään Iisalmessa, mutta seuraa kanteletapahtumia edelleen aktiivisesti. ”Muistan sen, että kun isä soitti...
