Kaikki vanhat kanteleet eivät ole museoissa. Niitä voi löytyä myös yksityiskokoelmista. Esittelyvuorossa on kaksi kannelta, jotka on tuotu Suomen nykyisen itärajan takaa, Toinen Petroskoista ja toinen Varloin kylästä, Aunuksesta. Varloin kanteleen pelasti Aino Meisalmi-Minkkinen pari vuotta sitten. Kantele oli joutua roskalavalle, kun Keski-Suomen Konservatorion tiloja siivottiin remonttia varten. Kanteleen alkuperästä ei ole muuta tietoa kuin sen pohjaan kirjoitettu teksti: ”Varloin kylä”. Petroskoin kantele on tuotu jatkosodan aikaan matkamuistoksi Neuvostoliitosta.
Uusi innovaatio Petroskoista
Teppana Jänis kertoi A.O.Väisäselle vuonna 1917, mm. miksi kanteleessa on käytetty tallaa: ”Ennen oli vaskikielet, ei ollut teräskieliä kaupoissa. Vaski herkempi katkeamaan, ei anna kauniimpaa ääntä kuin teräskään. Joka kieli yhtä paksu. Kara rautaa. Kun tappeja vastaan on myös rautaa, antaa kantele paremman äänen ja kielet tulevat yhtä tasaisiksi.”
Kanteleen virittäminen ei ole aivan yhtä helppoa kuin mihin on nykyisin totuttu. Viritystappien sovitus reikiin on tehty hieman suurpiirteisesti, eivätkä reiätkään ole onnistuneet ensimmäisellä kerralla. Kanteleessa on kymmenen mäntytapilla peitettyä viritystapin reikää, joiden viereen nykyiset yhdeksän reikää on tehty. Kantele on 660mm pitkä, 20mm leveä ja 70mm paksu. Todennäköisesti alkuperäisten kielten halkaisijat ovat pidemmästä lyhyempään: 0.50, 0.50, 0.50, 0.40, 0.40, 0.40, 0.36, 0.36 ja 0.36.
Kanteleensoittaja Arja Kastiseen kanteleen sointi teki vaikutuksen ja hän käytti soitinta jatkotutkintokonserteissaan Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun lopulla. Kanteleen sointi on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana melkoisesti ja on harvinaista päästä soittamaan alkuperäisellä 1900-luvun alun soittimella.
On kumakka ihestään
Varloin kylän kantele on rakennettu isosta haapapöllistä. Kantele on koverrettu alapuolelta ontoksi ja syntynyt aukko on peitetty pohjalla. Männystä tehty pohja on kiinnitetty rautanauloilla. Kanteleen pituus on 730 mm, leveys 190 mm ja korkeus 110 mm. Kannessa on kolme risti-aiheista ääniaukkoa. Keskimmäinen risti muodostuu kuudesta pyöreästä reiästä. Yksitoistakielisessä kanteleessa on säilynyt vain yhdeksän viritystappia ja viisi kieltä, jotka ovat kaikki 0,30 mm paksuudeltaan. Olen mitannut useamman samankokoisen kanteleen kielien paksuuksia ja monesti soittimen kaikki kielet ovat olleet saman vahvuisia. Tällainen kielitys antaa omanlaisensa soinnin kanteleeseen, kun matalat kielet jäävät varsin löysälle.
Varloin kantele painaa 1455 grammaa ja on vain noin 200 grammaa painavampi kuin koivusta rakennettu petroskoilainen kantele. Useimmissa karjalaisten kanteleensoittajien haastatteluissa soittajat ovat sitä mieltä, että koivu on huono kanteleen rakennuspuu. Haapa ja leppä on useimpien soittajien mielestä parempi. Suojärveläisen Jaakko Kullun mukaan: ”Kuusinen antaa komakan äänen, haapanen unnakan (tumakan) äänen. Juho Villanen suosi myös haapaa jouhikoidensa rakennusaineena, sillä haapa ”on kumakka ihestään”.
teksti ja kuvat: Rauno Nieminen
Kantele 1/2008