Matkamuistoja Karjalasta

Kaikki vanhat kanteleet eivät ole museoissa. Niitä voi löytyä myös yksityiskokoelmista. Esittelyvuorossa on kaksi kannelta, jotka on tuotu Suomen nykyisen itärajan takaa, Toinen Petroskoista ja toinen Varloin kylästä, Aunuksesta. Varloin kanteleen pelasti Aino Meisalmi-Minkkinen pari vuotta sitten. Kantele oli joutua roskalavalle, kun Keski-Suomen Konservatorion tiloja siivottiin remonttia varten. Kanteleen alkuperästä ei ole muuta tietoa kuin sen pohjaan kirjoitettu teksti: ”Varloin kylä”. Petroskoin kantele on tuotu jatkosodan aikaan matkamuistoksi Neuvostoliitosta.

Uusi innovaatio Petroskoista

Teppana Jänis kertoi A.O.Väisäselle vuonna 1917, mm. miksi kanteleessa on käytetty tallaa: ”Ennen oli vaskikielet, ei ollut teräskieliä kaupoissa. Vaski herkempi katkeamaan, ei anna kauniimpaa ääntä kuin teräskään. Joka kieli yhtä paksu. Kara rautaa. Kun tappeja vastaan on myös rautaa, antaa kantele paremman äänen ja kielet tulevat yhtä tasaisiksi.”
Kanteleen virittäminen ei ole aivan yhtä helppoa kuin mihin on nykyisin totuttu. Viritystappien sovitus reikiin on tehty hieman suurpiirteisesti, eivätkä reiätkään ole onnistuneet ensimmäisellä kerralla. Kanteleessa on kymmenen mäntytapilla peitettyä viritystapin reikää, joiden viereen nykyiset yhdeksän reikää on tehty. Kantele on 660mm pitkä, 20mm leveä ja 70mm paksu. Todennäköisesti alkuperäisten kielten halkaisijat ovat pidemmästä lyhyempään: 0.50, 0.50, 0.50, 0.40, 0.40, 0.40, 0.36, 0.36 ja 0.36.

Kanteleensoittaja Arja Kastiseen kanteleen sointi teki vaikutuksen ja hän käytti soitinta jatkotutkintokonserteissaan Sibelius-Akatemiassa 1990-luvun lopulla. Kanteleen sointi on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana melkoisesti ja on harvinaista päästä soittamaan alkuperäisellä 1900-luvun alun soittimella.

On kumakka ihestään

Varloin kylän kantele on rakennettu isosta haapapöllistä. Kantele on koverrettu alapuolelta ontoksi ja syntynyt aukko on peitetty pohjalla. Männystä tehty pohja on kiinnitetty rautanauloilla. Kanteleen pituus on 730 mm, leveys 190 mm ja korkeus 110 mm. Kannessa on kolme risti-aiheista ääniaukkoa. Keskimmäinen risti muodostuu kuudesta pyöreästä reiästä. Yksitoistakielisessä kanteleessa on säilynyt vain yhdeksän viritystappia ja viisi kieltä, jotka ovat kaikki 0,30 mm paksuudeltaan. Olen mitannut useamman samankokoisen kanteleen kielien paksuuksia ja monesti soittimen kaikki kielet ovat olleet saman vahvuisia. Tällainen kielitys antaa omanlaisensa soinnin kanteleeseen, kun matalat kielet jäävät varsin löysälle.
Varloin kantele painaa 1455 grammaa ja on vain noin 200 grammaa painavampi kuin koivusta rakennettu petroskoilainen kantele. Useimmissa karjalaisten kanteleensoittajien haastatteluissa soittajat ovat sitä mieltä, että koivu on huono kanteleen rakennuspuu. Haapa ja leppä on useimpien soittajien mielestä parempi. Suojärveläisen Jaakko Kullun mukaan: ”Kuusinen antaa komakan äänen, haapanen unnakan (tumakan) äänen. Juho Villanen suosi myös haapaa jouhikoidensa rakennusaineena, sillä haapa ”on kumakka ihestään”.

teksti ja kuvat: Rauno Nieminen
Kantele 1/2008

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Rauno Nieminen, monialainen taitaja Muusikko, soitinrakentajamestari, soitinrakennuksen lehtori ja tutkija Rauno Nieminen on tutustunut kanteleeseen ja kansansoittimiin monelta suunnalta. Hän rakentaa, soittaa ja tutkii. “Mulle tämä yhtä ja samaa juttua. Ensin mä olen innostunut...
2. Kantelenäyttely Jyväskylässä   Jyväskylän seudun kansanmusiikkiyhdistys ry:n Palokan Pelimannitalon ylimpään kerrokseen on perustettu pysyvä kanteleeseen keskittynyt soitinnäyttely. Kanteleiden ohella esillä on muitakin kansansoittimia kuten mm. jouhikoita, virsikanteleita, mandoliineja ja domria. Ajatus kantelenäyttelysta...
3. A-K -kantele n:o 11, Salmisto–Heikkilä Vuonna 1971 Erkki Ala-Könni ja Martti Pokela toimittivat Pienoiskantele-oppaan. Oppaassa on soitto-ohjeet ja sävelmistö viisi- ja yhdeksänkieliselle kanteleelle. Tavoitteena oli saada kantele koulusoittimeksi. Tarkoitusta varten Marjatta ja Martti Pokela...
4. A.O. Väisänen ja kantele ”Meillä on ehkä monellakin elämyksiä kansanlaulajain ja kansansoittajain hiljaisesta haltioitumisesta. Olen tällaista havainnut monista kanteleensoittajista. Soittajan sormet koskettelevat sävelmän mukaisesti kieliä, mutta hänen silmänsä eivät seuraa tehtävää, vaan suuntautuvat haaveksivina...
5. Timo Lipitsä, Viimeinen runolaulaja Timo Lipitsä soitti omatekoista 10-kielistä kanneltaan Tampereen laulujuhlilla 1934. Lehdet kertoivat: ”Vanhuuttaan vapisevat kädet käsittelevät rakasta soitinta varmasti, ja virsujalka pyrki lyömään tahtia.” Kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto Kanteleensoittaja, runolaulaja Timo Lipitsä...