Malisen kantele

Ontrei Malisen (1781–1856) kanteleen on tiedetty olevan Suomen kansallismuseossa, mutta ei ole tiedetty mikä vailla tietoja olevista kanteleista on Malisen. A.A. Borenius osti Vienasta kanteleita vuoden 1877 matkallaan ja hänen tiedetään ostaneen myös Ontrei Malisen kanteleen. 

Elias Lönnrot tapasi Malisen vuonna 1833 ja hänen mielestään Malinen oli paras niistä runonlaulajista, joita hän oli siihen mennessä tavannut. Martti Haavio kirjoittaa kirjassaan Viimeiset runonlaulajat (1943) Ontrei Malisen kanteleesta seuraavaan tapaan:

Tämän kannel on pieni kiinnekohta, mikä nykyajalla on Ontrei Maliseen ja noihin käänteentekeviin kesäkuun 18. ja 19. päiviin 1833 Vuonnisessa. A. A. Borenius-Lähteenkorva kertoo, että kantele oli tehty juuri samana vuonna, jolloin Lönnrot kävi Ontrei Malisen luona. Se oli säilyneenä vielä vuonna 1877, jolloin Borenius seuraili Lönnrotin jälkiä ja sai sen haltuunsa yliopiston historiallisen museon kokoelmia varten. Sieltä se joutui Kansallismuseoon, mutta en ole onnistunut löytämään sitä museon kanteleitten joukosta…

Vuonna 2004 löytyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kokoelmista A.A. Boreniuksen kulukirja (SKS KA. Boreniana II:50), jossa on Boreniuksen muistiinpanoja vuoden 1877 matkalta. Syyskuun 12. päivän kohdalta löytyy kulukirjasta merkintä:

12.9. Ontr. Vassilein tyttären kannel 0,40 [ruplaa]

Kirjan sivulla 82 on lisätietoja, joista paljastuu kanteleen kylkeen veistetty vuosiluku, joka yhdistää soittimen Suomen kansallismuseon kanteleeseen numero K1855:37: 

Ontr. Vassilain kannel. Tyttäreltä ostettu, 4[0], Ipatin emännältä. Jo Ontrein tekemä, jonka kuolemasta 22 v. Sivussa on vuosiluku 1833. 

A.O.Väisänen julkaisi Ontrei Malisen pojan, Jyrki Ontrein kaksi kantelesävelmää (SKSÄV V 5 ja SKSÄV V 62) kirjassaan Kantele- ja jouhikkosävelmiä. Borenius oli merkinnyt muistiin Jyrkin soiton  Väisäsen mukaan 14.9.1877.

Ontrei Malisen kanteleen rakennusaineena on käytetty mäntyä. Soitin on koverrettu ontoksi pohjastapäin. Kantele on konservoitu Kansallismuseossa vuonna 1915, jolloin sen ponsi on korjattu ja siihen on lisätty varras ja vaskikielet. Kantele on varsin isokokoinen ja painava, 782 g. Kanteleen kansi on kuitenkin melko ohut 3–5 mm. Vaikka ponsi näyttää päällepäin pienikokoiselta on ponnen alle jätetty puuta paljon. Rakensin kanteleesta kaksi kopiota, joissa käytin 0,40 mm vaskilankaa. Kanteleen sointi on lämmin ja kielet soivat todella pitkään. Enää en ihmettele, miksi kanteleella on ollut suosittua soittaa kirkonkellojen soittoa.

Malisen kanteleen löytyminen oli hyvä uutinen Kuhmon Kansan Musiikki -projektille. Kuhmossa on järjestetty jo kaksi kanteleenrakennuskurssia ja toiveena on ollut vienankarjalaisen kantelemallin löytäminen. Tavoitteena on saada ensi vuonna kanteleenrakennuskurssi ja kanteleverstas Vuokkiniemeen. 

teksti: Rauno Nieminen

Kantele 3/2007

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Ontrei Malisen kanteleen palauttaminen Ontrei Malisen kantele on saamassa uuden elämän. Juminkeko-säätiö on toteuttamassa kymmenisen vuotta kestävää hanketta “Ontrei Malisen kanteleen palauttaminen Vienaan”. Sillä on monia kulttuurisia tavoitteita. Päällimmäisenä niistä on vienalaisten lasten kanteleensoittotaidon...
2. Kantele hyvin esillä Sommelossa Kantele on jälleen hyvin esillä kansanmusiikkijuhla Sommelossa heinäkuun alussa. Viime vuonna hienosti toteutunut kansainvälinen kantelekurssi Kantele Camp SOI toteutuu myös tänä kesänä.  Opettajina ovat Eva Alkula konserttikanteleissa, Arja Kastinen pienkanteleissa,...
3. Kantele ja Vienan Karjala 1915 Kevättalvella 1915 saapui Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan Vienan Karjalasta runonäytteitä, joita niiden muistiinpanija nimitti joiuiksi tai joiunnoiksi. Tämä herätti suurta kiinnostusta Helsingin kansanrunouspiireissä. Niinpä nuori, mutta kokenut kenttämatkaaja, 25-vuotias A. O....
4. Paul Salmisen kantele, malli numero viisi Viime vuonna tuli esiin melkoinen kanteleharvinaisuus, kun jyväskyläläinen pianonsoitonopettaja Päivi Janhonen etsi kotia perintönä saamalleen kanteleelle.  Janhonen sai kanteleen kymmenen vuotta sitten kuolleelta tädiltään Vilma Lepikolta. Vilma Lepikko asui Toivakassa,...
5. Petri Šemeikan kantele Elias Lönnrotin vuonna 1835 julkaisema Kalevala loi pohjan karelianismin synnylle. Eri alojen taiteilijat ammensivat aiheitaan Kalevalasta ja kansanrunoista sekä olivat muutenkin innostuneita karjalaisuudesta. Kulttuurikarelianismin lisäksi levisi poliittinen karelianismi, jonka...