Keikkoja ja KEIKKOJA

teksti: Komulainen Tiina, 30.11.2005

Kun kaikki ei esiintyessä menekään ihan käsikirjoituksen mukaan, tarvitaan hyviä ideoita ja sitä kuuluisaa pokerinaamaakin. ”Järjestämälläni kanteleleirillä oli koittanut loppukonsertin aika. Kaikki parisenkymmentä leiriläistä soittivat 10-kielisiä, isoja ja kahta erivireistä 5-kielistä kanteletta. Meitä konsertin vetäjiä oli kaksi, ja parini tarinoi yleisölle ummet ja lammet sillä välin kun

minä viritin kappaleiden välissä minkä kerkesin.”

Joskus viritysavain saattaa unohtuakin: ”Kanneltajaystäväni oli keikalla yhtyeensä kanssa vieraalla paikkakunnalla, ja olin mukana kuuntelemassa. Muut valmistautuivat konserttia varten, mutta ystäväni näytti puuhailevan vain jotain muuta. Kyselin jo häneltä, että eikö sinunkin pitäisi virittää. Hän kuiskasi: ”Minulta on jäänyt viritysavain kotiin!” Asia kävi pian ilmi, koska soitto oli niin alavireistä. Hanuristi ei iloinnut, kun hänen piti transponoida lennosta, ja osa muusikoista viritti kulmat kurtussa soittimensa puolisen sävelaskelta alemmas.” 

Eräs kanneltaja muistelee: ”Olin nuorena tyttönä saanut kutsun Tukholmaan esiintymään. Lähdin tietenkin, ja isä lähti mukaani. Tukholmassa kuitenkin huomasin, että minulta oli jäänyt viritysavain kotiin! Onneksi löysin musiikkikaupan, jossa myytiin sitran viritysavaimia. Avain sopi kanteleeseeni. Harmittaa vain, että vielä 15 vuotta myöhemminkin isäni muistaa yhä kysellä, että ”onhan sinulla varmasti viritysavain mukana?”.

Yleisökin voi yllättää. Kuten silloin, kun muuan kanteleduo oli konsertoinut erään konferenssin avajaispäivän iltatilaisuudessa. Väki oli istunut jo pitkän päivän kuunnellen puheita, ja oli herpaantunutta. Soiton aikana oli alkanut kuulua puheensorinaa, joka oli yltynyt tasaiseksi taustakohinaksi. Puheenporina oli vähitellen yltynyt niin kovaksi, että lopulta muusikot olivat saaneet todeta vain sormienliikkeistä, että hyvin meni.

”Nuorempana hankin lisätienestiä ja esiintymiskokemusta esiintymällä vanhainkodeissa. Se oli mukavaa. Kerran kuitenkin oli vaikeata pitää pokkaa yllä, kun kaksi kuulijaa alkoi kesken soittoni väitellä, oliko soittoni tosi huonoa vai tosi hyvää”, muusikko kertoo.

”Vein oppilaani perinteisen kevätmatinean sijaan esiintymään vanhainkotiin. Harmitti, kun eräs huonokuuloinen rouva sitkeästi tahtoi nauttia Music Televisionista konserttitilassa, vedoten siihen, että ”meillä on nyt vapaa-aikaa!”

Ensi kerralla pysähdymme perimmäisen kysymyksen ääreen: Miksi aloitin kanteleensoiton? Lähetä tarinasi minulle. Henkilöllisyytesi ei käy jutustani ilmi. 

P.S. ”Mä pääsin ekana maaliin!”, riemuitsi pieni kanteleyhtyeen jäsen kiilattuaan kappaleen loppuun. 

Teksti Tiina Komulainen

Kantele 4/2005

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

  1. Anna-Liisa Tenhunen – intohimoinen perinteentutkija Anna-Liisa Tenhunen Kun Anna-Liisa Tenhunen pääsi opiskeluaikana penkomaan arkistoja, ajan ja paikan taju katosivat. Näin löytyi oma ala kantele- ja perinteentutkimuksen parissa, jonka tuorein näyttö on helmikuussa julkaistussa Kantele-tietokirjassa. Tenhusen...
  2. Jane Ilmola Jane Ilmola syntyi suomalais-amerikkalaiseen perheeseen Wisconsinissa. Hän innostui äitinsä synnyinmaasta niin paljon, että hakeutui opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan. Monen mutkan kautta hänen tiensä kuljetti Haapavedelle nostamaan kantelepitäjän osaamista uudelle tasolle.   Haapaveden...
  3. Muistutuksia meijän vanhoista kansallisista soitoistamme Antikvariaateissa voi tehdä sykähdyttäviä löytöjä. Toistakymmentä vuotta sitten niissä sattui usein käteeni vähäinen nuottilehti, joka oli pehmeätä, paksua, hapertuvaa paperia. Painoarkki oli taiteltu kahdeksansivuiseksi, mutta sivuja ei oltu leikattu auki....
  4. Nasellen kantelekuningas Wilho Saari   Kun Wilho Saaren isä muutti Amerikkaan, hänellä oli mukanaan kantele, jonka soittoa Wilho kuuli isän työpäivän päätyttyä. Wilhokin opiskeli musiikkia, mutta vasta 50-vuotiaana hän tarttui kanteleeseen. Viimeisen kahden...
  5. Piia Kleemola, kantelepitäjän kasvatti Haapavedeltä kotoisin oleva Piia Kleemola tarttuu kanteleeseen ja alkaa soittaa tottuneesti. Vaikka Piian pääsoitin on seitsemänvuotiaasta asti ollut viulu, Sibelius-Akatemiassa hän innostui myös kanteleesta. Nyt soitin soi myös useissa hänen...