Kantelekilpailu: Tuomariston yleishuomioita

Kilpailu on jälleen ollut hyvin monipuolinen ja suosittu. Osanottajia eri yhtyeissä on ollut kolmatta sataa. Mahtavaa, ihanaa, upeaa, että kantele elää näin vahvasti ja moniäänisesti. Soittimen eri puolet, historialliset kerrostumat, rikas sointi, erilaiset ja -kokoiset instrumentit ja uudet innovaatiot antavat meille kanteleensoittajille tehtävän pitää tätä kantelettamme elävänä – ja näin tällä hetkellä todellakin tapahtuu.

Parhaimmillaan esityksiin on nähty paljon vaivaa, ohjelmisto on hyvin harjoiteltu. Esittäminen on varmaa ja nautittavaa. Mukana on myös todellisia huippusuorituksia, viimeisteltyjä kappaleita, loistavia omia kappaleita ja sovituksia. Soittimet saadaan soimaan upeasti. Joissakin yhtyeissä yhteissoitto on hätkähdyttävän hiottua jo harrastajien sarjoissa.

Ammattilaisten mukana olo erityisen tärkeää. Myös ammattilaisten sarjoissa monipuolisuus on hyvin mukana. Parhaimmat ammattilaissarjan esitykset olivat tinkimätöntä, taitavaa ja häikäisevän sävykästä musisointia. Kantele näyttäytyy ammattilaisten käsissä valtavasti mahdollisuuksia ja haasteita tarjoavana instrumenttina, joka laajentaa reviiriään jatkuvasti.

Soittotyylien, -tekniikoiden, erilaisten soittimien ja sointien kirjo on koko kilpailussa ilahduttavaa. Ilolla on seurattu eri soittimien yhdistämistä, tyylien maistelua monimakuiseksi kattaukseksi. Ohjelmistossa on ollut selvästikin luontevinta käyttää näitä eri tyylien mahdollisuuksia. Tähän liittyy myös eräs tuomariston toive – esitysten kirjoon toivotaan mukaan myös taidemusiikkiin keskittyviä yhtyeitä ja perinteisiä kanteleyhtyeitä. Esimerkkinä näistä voi mainita, että lasten sarjassa oli vain yksi puhtaasti taidemusiikkiesitys. Taidemusiikin erityisenä haasteena on ohjelmisto – lapsille sopivaa uutta taidemusiikkiohjelmistoa tarvittaisiin ja myös uusia sävellyksiä ja sovituksia kaivattaisiin lisää.

Kantelekilpailu on ainutlaatuinen suhtautumisessaan musiikin eri lajeihin. Ei ole kovin yleistä että kilpailuissa on näin monipuolinen musiikkityylien kirjo. Sarjajako on asia, joka aina mietityttää tuomaristoa ja ehkäpä kilpailuihin ilmoittautujiakin. Mihin musiikkiin mikäkin esitys kuuluu? Entä jos soitamme samassa esityksessä taidemusiikkia, kansanmusiikkia ja rokkia? Tuomariston puheenjohtaja Hannu Saha piti edellisen kantelekilpailun kokeilua, jossa musiikkityylijakoa ei ollut, erittäin hyvänä, ja toivoi että pohdittaisiin sen mahdollisuutta tulevissa kilpailuissa.
Erityistoiveena olisi myös se, että tapahtumaan osallistujat kuuntelisivat muiden esityksiä ja osallistuisivat myös koko kilpailujen ajan aktiivisesti luomaan yhdessä alan tärkeintä tapahtumaa.

Tuomariston kommenteista koonnut Timo Väänänen

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Aino Meisalmi-Minkkinen ja kova kaksikko Jyväskylässä kanteleen koulutus on alkanut jo vuonna 1982. Opettajia alueella on runsaasti mutta kanteleen koulutuksen kokonaisuudessa olisi Aino Meisalmi-Minkkisen mielestä vielä kehitettävää. ”Olen kyllä huolestunut Jyväskylän kanteleen perusopetuksesta. Kaikkien soittimien...
2. Kantelekilpailun ensimmäinen päivä vilkas Tampereen kantelekilpailun ensimmäinen päivä sujui vilkkaasti musiikin merkeissä ja illalla kilpailuväen riemuksi ja viihteeksi esiintyivät kanteleiltamissa mm. Puhti-duo ja Kardemimmit. Tuomariston piirissä on pantu merkille kilpailun monipuolisuus ja korkea taso....
3. Kilpailun kuvasatoa Tampereen kantelekilpailun kuvasatoa 2. kilpailupäivältä kuvat: Timo Väänänen palkintojen jako sarjassa taidemusiikki, yli 15-vuotiaat, pienyhtyeet Sytyke-yhtye yleisössä Näkymätön lapsi Mirva Minkkinen Kuutar-yhtyeestä Aino Meisalmi-Minkkinen yleisöstä ja Heidi Äijälä Kuutar-yhtyeestä Kuutar-yhtye...
4. Taituruutta, luovuutta, musiikin moninaisuutta XIV valtakunnallinen kantelekilpailu Jyväskylässä 4.–6. kesäkuuta 2007 oli valtava menestys sekä osanottajamäärältään että taiteelliselta tasoltaan. Kun edellisen kerran soolokilpailuna neljä vuotta sitten järjestetyssä kisassa oli mukana 75 osanottajaa, nyt kilpailijoita...
5. Kanteleliiton historiikki, Kanteleliitto 30 vuotta Alussa olivat kotimaa, kantele – ja Ismo.  Neljän vuosikymmenen takaisessa Suomessa kantele oli katoamassa. Erkki Ala-Könni ja Martti Pokela pitivät ponnekkaita palopuheita henkitoreissaan viruvan viisikielisen puolesta. Ison kanteleen soittajia oli...