Soitinrakentaja ja muusikko Jussi Ala-Kuha kuoli sairaskohtaukseen 12.3.2007. Hän syntyi 1.7.1952 Kuortaneella. Jussin poismeno on ollut yllättävä, pysähdyttävä, järkyttävä. Jussi oli suomalaisen kulttuurin kannalta merkittävä persoonallisuus. Hänessä yhdistyivät monet kyvykkyydet: kädentaito, muusikkous ja taiteellinen lahjakkuus sekä kiinnostus aiheisiin, joista vain harvoilla on edes mahdollisuuksia olla kiinnostunut. Mitä Jussi tekikin, sen hän teki ”viimisen päälle”, kuten hän niin monesti sanoi. Kaikessa tekemisissään hän pyrki täydellisyyteen – tutkimalla, kokeilemalla.
Jussi kouluttautui puusepäksi ja kotiteollisuusopettajaksi Lahden Kotiteollisuusopistossa. Valmistuttuaan 1977 Jussi siirtyi Kaustiselle, Kansanmusiikki-instituuttiin tutkimaan kanteleen rakennusta. Kaustisen Kotiteollisuusneuvonta-asemalla hän toimi 1985 asti. Kaustisen Soitinverstas Oy:ssä hänen toimenkuvaansa kuului mm. kanteleiden suunnittelu ja rakentaminen. Tutkimustoiminnan tuloksena syntyi 1981 Kanteleenrakennusopas. Jussin vaikutus kanteleenrakennuksen elpymisessä 1980-luvulla on ollut merkittävä. Jussi on kouluttanut suuren osan Suomen kanteleenrakennuksen harrastajista ja ammattilaisista. Kantele kouluun –hankkeessa Jussin vetämä kanteleverstas ja Kansanmusiikki-instituutti tekivät yhteistyötä. Projektin myötä lahjoitettiin kouluihin 4000 5-kielistä. Jussi loi projektia varten ensimmäisen ”teollisen” 5-kielisen mallin. Sittemmin Jussi loi lukuisia malleja: 5-, 9-, 15-, 26-kielinen jne. Kaikki nuo mallit niittasivat pienkanteleiden modernin tyypityksen. Jussi perusti oman yrityksen, T:mi J.A.K.-soittimet 4.1.1988. 1992 Jussi muutti Töysän Tohnin kylään, mihin rakensi omakotitalon ja verstaan.
Jussi Ala-Kuha tunnettiin myös taitavana muusikkona, säveltäjänä ja sovittajana. 1980-luvun alussa rakennetut sähkökanteleet johtivat Salamakannel-yhtyeen perustamiseen. Viimevuosikymmenenä Jussi tuli tunnetuksi Bill Hota & the Pulvers -yhtyeestä. Eteläpohjalaiseksi Jussi oli yllättävän nöyrä ja vaatimaton puurtaja, joka ei missään vaiheessa ollut nostamassa omaa häntäänsä, Jussille muiden palautetta tärkeämpää oli hänen oma tyytyväisyytensä siihen, mitä oli saanut ja saava aikaiseksi. Jussi oli etsijä, joka pyrki täydellisyyteen oli työn alla sitten kantele tai sähkökitara, jokin lentovempele, sävellys, kitarasoolo tai -saundi tai sävellys. Suuri saundinmetsästys on päättynyt. Onneksemme Jussin työt elävät mitä moninaisimmilla tavoilla. Se elää muiden soitinrakentajien taidoissa, sadoissa ja sadoissa hänen tekemissään soittimissa ja musiikissa.
Hannu Saha ja Rauno Nieminen
Kantele 2/2007