Iloa Ilomantsista

Ilomantsin loppukonsertti 2010

Ilomantsin 39. kanteleleiri pidettiin kesäkuun puolivälissä Pogostan koululla. Innokkaita soittajia oli saapunut aina Japanista ja Kanadasta saakka. Enemmistö kuitenkin tuli eri puolilta Suomea. Opetusohjelmassa oli erikokoisia kanteleita sähköllä tai ilman, plektralla, tikulla tai ilman sekä jouhikkoa, djembeä, kansanlaulua, bulgarialaista laulua ja tanssia, kehorytmiikkaa, vapaata säestystä ja soitinrakennusta. Siitäpä sai valita itsellensä täysimittaisen työpäivän yksilö- ja ryhmätunteja. Leiriläisten ikähaitari oli alle kouluikäisistä eläkeläisiin.

Varsinaisen opetuksen lisäksi saimme henkilökohtaista ohjausta mm. karjalanpiirakoiden tekoon ja leirikassien painamiseen. Teimme pienissä ryhmissä karjalanpiirakoita, jotka sitten menivät iltapalalla kuin kuumille kiville. Jokainen sai tehdä myös mieleisensä leirikassin. Kassit toivat pirteätä ilmettä Pogostan koulun juhlasalin puolapuihin päätöskonsertissa. Perinteisten oppilaskonserttien lisäksi oli myös oman musiikin konsertti, jossa kaikki halukkaat saivat esittää omia sävellyksiään. Opettajien konsertti pidettiin kauniissa Parppeinvaaran pirtissä.

Moni  leiriläinen on ollut Ilomantsissa jo useamman kerran. Itselleni tämä oli viides kerta. Innostuin kanteleen soittamisesta aikuisiällä perittyäni isoäidiltä kotikanteleen. Olin soittanut aikaisemmin pianoa ja kitaraa. Ensimmäisellä kanteleleirillä sain kipinän laajentaa vielä soitinvalikoimaani ja soittotaitojani. Niinpä nyt leirillä soitin 10-kielistä, jouhikkoa ja djembeä. Kansanlauluja olen laulanut jo useampana vuonna, mutta nyt oli minulle uutuutena bulgarialaiset laulut ja tanssit sekä kehorytmiikka.

Leirille on aina kiva tulla. On paljon tuttuja mukavia ihmisiä, hyvä positiivinen ja kannustava ilmapiiri. Tutuiksi tulleista lapsista ja nuorista näkee heidän kehittymisen niin ihmisenä kuin soittajana. Yhdessä myös iloittiin esim. kun tuli tieto mieluiseen lukioon pääsystä. Pienemmillä lapsilla oli vanhemmat mukana. Isä tai äiti saattoi verstaalla rakentaa perheelle soitinta sillä aikaa, kun lapsi kävi soittotunneilla.

Leiri oli kaikin puolin hyvin järjestetty. Yli 70 oppilaan soittotunnit ei ole ihan helppo aikatauluttaa kun on ryhmätuntejakin. Opettajat olivat ensiluokkaisia. Keittiöhenkilökunta loihti aina herkullista syötävää. Tietenkin leirielämään kuului sauna, joka lämpeni iltaisin vaihtelevin kellonajoin. Yömyöhään katseltiin myös mm. Victorian ja Danielin häitä. Viikko Ilomantsissa vei kyllä niin mukanaan, että se täydellisesti nollasi arjen. Ensi kesänä on kanteleleirin 40. vuosi. Sitä täytyy olla mukana juhlimassa.

Aiheeseen liittyviä artikkeleita:

1. Leirimuistoja Ilomantsista Sähkökanteleryhmä loppukonsertissa Saavuin illansuussa sunnuntaina 7.6.2009 Ilomantsin Pogostan koululle, jossa kanteleleirillä oli jo täysi tohina päällä. Camp Majorilla opiskelevat sekä soitinrakentajat olivat saapuneet leirille jo perjantaina ja ahkera työnteko oli...
2. Kaksi vuosikymmentä yhdessä tekemisen iloa Vieremän Kanteleyhdistys täytti kaksikymmentä vuotta 25.3.2007. Yhdistys perustettiin tukemaan yläsavolaisessa pitäjässä 1980-luvun lopulla virinnyttä suurta kanteleensoittoinnostusta. Pelimanni Väinö Kumpulainen sai luokanopettaja Maija-Liisa Balkin innostumaan kanteleensoitosta ja soiton opettamisesta ja pian...
3. Sarah Cummings-Ridge – Itä-Amerikan kantelepioneeri Arja Kastinen opastaa Sarah Cummings-Ridgeä Sommelon Kansainvälisellä kanteleleirillä 2009. Kuva: © Klaus von Matt/Sommelo Kiinnostus Suomen kansallissoittimeen on matkustanut maailmalle monia väyliä pitkin. Sarah Cummings-Ridgen kohdalla kipinä kyti yhden sukupolven...
4. Anneli Kuparinen – kanteleen kyljessä kasvanut Anneli Kuparinen. Kuva: Timo Väänänen Musiikkineuvos Anneli Kuparisen lapsuudenkodissa Laatokan-Karjalassa kantele oli aina läsnä, kuultavissa ja kosketeltavissa. Siitä syntyi rakkaus kansallissoittimeen ja musiikkiin, joka on jatkunut koko elämän ajan. Se...
5. Kanteleliiton historiikki, Kanteleliitto 30 vuotta Alussa olivat kotimaa, kantele – ja Ismo.  Neljän vuosikymmenen takaisessa Suomessa kantele oli katoamassa. Erkki Ala-Könni ja Martti Pokela pitivät ponnekkaita palopuheita henkitoreissaan viruvan viisikielisen puolesta. Ison kanteleen soittajia oli...