Helsinkiläispelimannin erikoinen kantele
Mäntsälässä käyttömestari Taisto Rautaveden kodin seinällä riippuu kantele, joka herättää huomiota poikkeuksellisella rakenteellaan. Sen kansi on ikäänkuin jaettu kolmeen alueeseen, joissa kielillä on joko 0, 1 tai 2 rinnakkaiskieltä. Kanteleen kaikkiaan 30 kielestä lyhin ja pisin on jälkikäteen poistettu. ”Kaksinkertaisten” kielten vaatimat ylimääräiset tapit sijaitsevat omassa yli kannen ulottuvassa listassaan, ja ”kolminkertaisten” kielten 3 lisätappia on kätketty peltisuojuksen alle, jotteivät ne haittaisi soittamista. Tämä kaunis soitin on ilmiselvästi mestarin tekoa. Se on edelleen ehjä, vaikka näyttääkin olleen kovassa käytössä ennen pitkää eläkeaikaansa.
Taisto Rautavesi kertoo: ”Kanteleen on tehnyt vaarini Toivo Waldemar Rautavesi, joka syntyi v. 1882 Tuusulassa ja kuoli v. 1961 Mäntsälässä. Siinä välissä hän asui Helsingissä ja työskenteli Kulmalan ajoneuvotehtaassa rakennellen vossikanrattaita ym. ”Irto”puuseppänä hän oli yliopistollakin. Ennen talvisodan syttymistä ja Mäntsälään muuttoa hän toimi Munkkiniemessä talonmiehenä.
Ei tiedetä, milloin hän rakensi ensimmäisen kanteleensa, mutta tämä yksilö on tehty luultavasti 1920-luvun puolivälissä. Vaari teki sukulaisilleen useita kanteleita. Niistä yksi on Tukholmassa ja muut Helsingissä, Nastolassa ja tämä omani Mäntsälässä, muista ei ole tietoa. Helsigissä olevan kanteleen olen nähnyt; se on rakenteeltaan normaali, ei rinnakkaiskielinen.
Vaari soitti itse rakentamiaan kanteleita pitkältä sivulta, vasemmalla kädellä bassoa ja oikealla melodiaa. Albumissani on valokuva, missä hän soittaa yhtyeessä, johon kanteleen lisäksi kuuluvat viulu ja mandoliini. En tiedä, mistä vaari kanteletartunnan sai, mutta tanssimusiikkia ja työväenmarsseja hän soitti. Ehkäpä tällainen kanteleen rakenne mahdollisti riittävän voimakkaan äänen tanssipaikoilla ja ulkoilmassakin. Vaari esiintyi omissa työ- ja tuttavapiireissään, mutta oli hän vähällä tulla laajemmankin yleisön tietoisuuteen – radiossa kun oli kerran kuulutettu, että jos löytyy kanteleensoittajia, niin voisi tulla esiintymään. Vaari oli ottanut kanteleensa ja mennyt. Kun toimittaja sitten sanoi, että: ’Soitelkaa nyt vähän semmoista koesoittoa, että katsotaan, miten menee’, niin vaari tokaisi: ’Radioonhan minä tänne tulin soittamaan enkä koesoittamaan’, ja lähti pois.”
Teksti: Esa Pitkänen
Kantele 2/2006
Aiheeseen liittyviä artikkeleita:
- Jaakko Laasaselle kantele on suvun ja sydämen asia Ylä-Savon kantelehistoria olisi jäänyt ohueksi ilman veteliläissyntyistä Jaakko Laasasta. Lyhyen sivun soittaja, pitkän linjan kantelemies viettää ansaittuja eläkepäiviään Iisalmessa, mutta seuraa kanteletapahtumia edelleen aktiivisesti. ”Muistan sen, että kun isä soitti...
- Pasi ja kantele ”Ainoa, jolla Suomen tasavallassa on kuninkaallinen oikeus olla tunnettu jo pelkältä ristimänimeltään.” Sopisiko em. luonnehdinta kehenkään 2000-luvun kanneltajaan? Ehkä ei, mutta 1900-luvun alun Suomessa oli Pasi, josta on lukemattomia lehtijuttuja...
- Rantosen kantele Professori Erkki Ala-Könni keräsi 1950- ja 1960-luvulla muistitietoa Pohjois-Pohjanmaalta Haapaveden ja Leskelän kylän kanteleensoittajista. Hän sai luetteloonsa lähes kaksikymmentä viisikielisen soittajaa, joista ”viimeinen” soittaja oli maanviljelijä Antti Rantonen (1877–1961)...
- Parppein kantele Vuonna 1873 kierteli Suomessa ruotsalainen antropologi Gustaf Rezius matkakumppaneinaan Erik Nordenson ja Christian Loven. Retziuksen matka ulottui Suomeen, Karjalaan ja Volgalle asti. Matkan tavoitteena oli suomalaisten rotuominaisuuksien selvittäminen pääkallontutkimuksen eli...
- Petri Šemeikan kantele Elias Lönnrotin vuonna 1835 julkaisema Kalevala loi pohjan karelianismin synnylle. Eri alojen taiteilijat ammensivat aiheitaan Kalevalasta ja kansanrunoista sekä olivat muutenkin innostuneita karjalaisuudesta. Kulttuurikarelianismin lisäksi levisi poliittinen karelianismi, jonka...
