Uusi laaja SKS:n julkaisema tietokirja on tilattavissa Kanteleliiton toimistosta. 511-sivuista kirjaa myydään Kanteleliiton jäsenille hintaan 36 euroa + postikulut. Muille kuin jäsenille kirjan hinta on 45 euroa + postikulut. Yhden kirjan lähettämisestä postikuluja kertyy 8,50 euroa, 2 kirjan lähettämisestä 10,05 euroa.

Kirja kertoo kanteleen tarinan palvotusta ja parjatusta kansallissoittimesta uudelleen löydetyksi käyttösoittimeksi. Teoksessa kuvataan kanteleen ideologisia latauksia sekä kantelemusiikkia ja sen soittajia eri aikakausina. Kanteletta ja kantelemusiikin muutoksia seurataan savupirteistä säätyläissaleihin sekä kalevalaisesta estetiikasta taidemusiikkiin ja populaarimusiikin uusimpiin virtauksiin. Soittimen monisärmäisiä vaiheita elävöittävät valokuvat, mainokset ja nuottikuvat. Teoksen kirjoittajat ovat säveltäjä, dosentti Pekka Jalkanen, kansanmusiikin professori Heikki Laitinen ja filosofian tohtori Anna-Liisa Tenhunen.

Tilauksia toivotaan mieluiten sähköpostitse osoitteeseen mail@kantele.net.

Kirjan voi käydä myös ostamassa toimistolta (mielellään tasarahalla), mutta soita ja varmista ensin, että toimisto on auki (puh: 050-564 59 57).

Kanteleliitto ry:n syyskokous 25.9.2010 klo 17

Tervetuloa Kanteleliiton sääntömääräiseen syyskokoukseen Palokan Pelimannitaloon 25.9.2010 klo 17. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Kokouksen jälkeen syyspäivien pääkonsertti, Kanteleliiton monimuotoisuusprojektin julkistuskonsertti, jossa esiintyvät duo Eva Alkula & Tomoya Nakai sekä irkkumusiikkikurssin vetäjä Lily Neill. Syyskokoukseen, kurssille tai seminaariin osallistujille vapaa pääsy, muilta pääsymaksu 10 €.

Lily Neill

Kurssi: Irlantilaista musiikkia harpulta kanteleelle. Opettajana Lily Neill

Syyspäivien yhteydessä järjestettävällä kurssilla kartutetaan kanteleensoittajien irkkumusiikkirepertuaaria ja sovelletaan irlantilaisen harpun soittotekniikoita kanteleelle. Harppu on Irlannin kansallissymboli ja maan tunnetuin soitin. Kurssi on tarkoitettu kaikille irlantilaisesta traditionaalisesta musiikista sekä 1600–1700 -lukujen irlantilaisista säveltäjistä kiinnostuneille. Kurssilla opetellaan irlantilaisen musiikin ornamentaatiota, harmonioita sekä improvisaatiota sovellettuna kanteleelle. Myös kurssilaisten erityistoiveet otetaan huomioon kurssia aikana. Suuri osa opetuksesta tapahtuu korvakuulolta, joten kurssilaiset voivat halutessaan myös nauhoittaa kurssin.

Kurssin vetäjänä on arvostettu irlantilaisen harpun taitaja, amerikanirlantilainen Lily Neill, joka aloitti uransa nuorena ja esiintyi presidentti Bill Clintonille jo 14-vuotiaana. Siitä lähtien hän on esiintynyt ja opettanut säännöllisesti Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Kurssikielenä on englanti, mutta englanninkieltä taitamattomatkin voivat osallistua kurssille, käännösapua järjestyy tarvittaessa.

Kurssin hinta (5h) on Kanteleliiton jäseniltä 40 euroa, muilta 70 euroa. Majoitus ja ruoat ovat omakustanteiset.

Seminaari

Syyspäivien yhteydessä Palokassa järjestetään pienimuotoinen seminaari, jonka tavoitteena on edistää kanteleenrakentajien ja soittajien välistä vuoropuhelua. Puheenvuoroja kuullaan soitinrakentajilta sekä kantelisteilta, jotka soittavat heidän rakentamiaan soittimia. Alustajina muun muassa kanneltaja Timo Väänänen ja kanteleenrakentaja Jyrki Pölkki. lue lisää…

Kaikkien aikojen ensimmäinen KanteleFest järjestettiin 1.-4.7.2010 Haapavesi Folkin yhteydessä. Haapavedellä kuultiin kanteletta monenlaisissa muodoissaan. Senni Eskelisen tähdittämän Stringpurée Bandin konsertti sai yleisön pyörittelemään päitään – miten kanteleesta voi saada aikaan tuollaisia ääniä? Upeassa kirkkokonsertissaan festivaalin avanneet Arja Kastinen ja Ritva Koistinen puolestaan herkistivät yleisönsä kyyneliin. Aloituspäivän ohjelmassa valloitti myös Jokilaaksojen kanteleyhdistys ry:n tuottama konsertti, jossa kuultiin rempseää Jaakko & Sanna -duoa.

Kantelekärpänen iski useisiinkin 5-kielisen kanteleen alkeita KanteleFestin aikuisten workshopissa haltuunsa ottaneisiin. Pienempi yleisö taas viihtyi Vilma Timosen Kanteleen kyydissä -konsertissa sekä Riikka Yli-Kotilan ja Mirka Laurosen vetämän kalevalaisen musiikkisadun esityksessä.

Festivaali sai arvoisensa huipennuksen, kun ilmakanteleen SM-kisailijat ottivat lue lisää…

Ilomantsin loppukonsertti 2010

Ilomantsin 39. kanteleleiri pidettiin kesäkuun puolivälissä Pogostan koululla. Innokkaita soittajia oli saapunut aina Japanista ja Kanadasta saakka. Enemmistö kuitenkin tuli eri puolilta Suomea. Opetusohjelmassa oli erikokoisia kanteleita sähköllä tai ilman, plektralla, tikulla tai ilman sekä jouhikkoa, djembeä, kansanlaulua, bulgarialaista laulua ja tanssia, kehorytmiikkaa, vapaata säestystä ja soitinrakennusta. Siitäpä sai valita itsellensä täysimittaisen työpäivän yksilö- ja ryhmätunteja. Leiriläisten ikähaitari oli alle kouluikäisistä eläkeläisiin.

Varsinaisen opetuksen lisäksi saimme henkilökohtaista ohjausta mm. karjalanpiirakoiden tekoon ja leirikassien painamiseen. Teimme pienissä ryhmissä karjalanpiirakoita, jotka sitten menivät iltapalalla kuin kuumille kiville. Jokainen sai tehdä myös mieleisensä leirikassin. Kassit toivat pirteätä ilmettä Pogostan koulun juhlasalin puolapuihin päätöskonsertissa. Perinteisten oppilaskonserttien lisäksi oli myös oman musiikin konsertti, jossa kaikki halukkaat saivat esittää omia sävellyksiään. Opettajien konsertti pidettiin kauniissa Parppeinvaaran pirtissä. lue lisää…

Anneli Kuparinen. Kuva: Timo Väänänen

Musiikkineuvos Anneli Kuparisen lapsuudenkodissa Laatokan-Karjalassa kantele oli aina läsnä, kuultavissa ja kosketeltavissa. Siitä syntyi rakkaus kansallissoittimeen ja musiikkiin, joka on jatkunut koko elämän ajan. Se on antanut tulta alle 70-vuotisjuhlaa viettävälle Finn-Kanteleet-yhtyeelle, Lahden kantele-elämälle, Ilomantsin kanteleleirille ja sadoille soittajille.

Anneli Kuparinen syntyi lähestulkoon kantele kainalossa. Hänen äitinsä Tyyne Niikko oli esiintyvä kanteensoittaja, jonka suvussa oli useampia kanteleensoittajia ja -rakentajia. Hänen isänsäkin soitti itse tekemäänsä kannelta. Kantele oli niin itsestään selvä osa perheen elämää, ettei Kuparinen osaa sanoa tarkalleen, milloin alkoi soittaa kanteletta.

”Soitin paljon, koska se miellytti minua. Kanteleen sointimaailma oli osa itseäni. Motivaatio syntyi perheen yhteisen elämänasenteen kautta. Laatokankarjalaisen taustani myötä perin myös mieltymyksen runosävelmien ja itkuvirsien taianomaiseen elämys- ja taidemaailmaan.” lue lisää…

Kanteletehtaan talo Kolhossa. Kuva: Rauno Nieminen

Joskus etsittävä asia löytyy lähempää kuin voisi kuvitella. Kokonaisen kanteletehtaan löytyminen omasta kotikylästä on kuitenkin ihmeellinen tarina. Keväällä 2006 Kari Dahlblom soitti ja kysyi, tiedänkö mitään Kolhossa rakennetusta kanteleesta, jonka hän sai juuri lahjoituksena. Kanteleen pohjaan oli kirjoitettu: “Tehty:1961. Puutyö: Vilho Mäkinen, Kolho. Muu työ: A. A. Havunen, Kauhajoki”.

Sain neuvon mennä toisen Villen, Vilho Vainion luokse. Hän oli juuri kirjoittamassa Kolhon Puusepäntehtaan historiaa. Vastaus tulikin heti: “Kolhon kanteletehdashan oli Autionmäessä ihan siinä meidän naapurissa”. Lähdin heti ajamaan Autionmäkeen Urho ja Vieno Järvenpään talolle, jonka pihalla kanteletehdas sijaisi. Paikalla oli heidän tyttärensä Taimi, joka käyttää vanhaa kotitaloaan kesämökkinään. Ja siinähän se kanteletehdas seisoi vieläkin Ukonselän rannalla. lue lisää…

Ajatar Kantele on digitaalinen soitinmallinnus konserttikanteleesta. Se on eräänlainen soitettava tietokoneohjelma, johon on koottu tuhansia ääninäytteitä kanteleen eri sävelistä. Näitä ääniä toistetaan eri musiikkiohjelmien tai elektronisten kosketinsoittimien avulla. Lopputuloksen on tarkoitus kuulostaa samalta kuin oikean kanteleen soittaminen.

“Ajatar -kanteleen perimmäinen tarkoitus on tuoda kanteletta maailman säveltäjien tietoisuuteen”, kertoo säveltäjä Matti Strahlendorff. “Mielestäni tehokkain tapa tehdä tämä oli luoda oikeasti laadukas ja käytettävä työkalu ja jakaa se ilmaiseksi kaikille. Toivon, että soitin inspiroisi ihmisiä ja loisi mielenkiintoa myös Suomea ja Kalevalaa kohtaan.” Soitinemulaatio ladataan tietokoneelle ja sitä käytetään ääniohjelmien avulla. Sitä voi käyttää myös esim. Sibelius-nuotinkirjoitusohjelmassa, jos koneelle on asennettu ohjelman mukana tullut Kontakt Player. Myös esityskäytössä soitinemulaatiota voi käyttää. Silloin tarvitaan koskettimisto ja sustain-pedaali ääniohjelmiston ja tietokoneen lisäksi. lue lisää…

Kalevi Kiviniemi

Mitä yhteistä on herkällä ja hiljaisella kanteleella ja mahtavasti ukkosen lailla jylisevillä uruilla? Urkutaiteilija Kalevi Kiviniemen kanssa keskustellessani pirttisoittimenakin pidetty kantele tuntuu ehkä hieman yllättäenkin löytävän soitinsielunkumppaninsa mm. gladiaattori-, orgia- ja sirkussoittimena sekä sittemmin usein kirkkomusiikkisoittimena pidetyistä uruista.

Vaikka niin kokonsa kuin volyymikapasiteettinsakin puolesta kantele jää kauas urkujen mahtavuudesta, soittimilla tuntuu olevan paljon yhdistäviä tekijöitä. Ennen kaikkea molempien soitinten historialla on suuri vaikutus ihmisten mielikuviin siitä, mikä soittimelle on soveliasta esitettävää.  Osaavien ja uskaltavien taiteilijoiden käsissä molemmat soittimet mahdollistavat kuitenkin vahvasti uudenlaisten sointimaailmojen sekä musiikillisten elämysten luomisen – ja siinä juuri on niiden rikkaus.

Vuosien mittaan olen itse kasvanut uskomaan vahvasti kanteleeseen mahdollisuuksien soittimena; se on oma liikuteltava sinfoniaorkesterini uniikkien sävelmaailmojen luomiseen. Uskoni on välillä horjunut, enkä ole aina uskaltanut luottaa omien visioideni toteutumiseen. Muiden mielikuvat ovat ajoittain pyrkineet rajoittamaan myös omiani. Haaveita on ollut kuitenkin hyvä haudutella, sillä mahdottomaltakin tuntuneesta on tullut mahdollista. Menneenä vuonna pääsin itse vihdoin toteuttamaan erästä omaa suurta ja rakasta haavettani: sovittamaan Sibeliuksen Finlandiaa kanteleille Kuutar-yhtyeen levylle. Pitkäaikaisesta haaveesta tuli totta – fantastista musiikkia oli ilo soittaa fantastisella soittimella fantastisten muusikoiden kanssa. Ajatus kanteleesta pirttisoittimena alkoi tuntua kaukaiselta historian havinalta – ukkosen lailla jylisevä kantele tämän päivän todellisuudelta. lue lisää…

Timo Lipitsä soitti omatekoista 10-kielistä kanneltaan Tampereen laulujuhlilla 1934. Lehdet kertoivat: ”Vanhuuttaan vapisevat kädet käsittelevät rakasta soitinta varmasti, ja virsujalka pyrki lyömään tahtia.” Kuvalähde: Vapriikin kuva-arkisto

Kanteleensoittaja, runolaulaja Timo Lipitsä kiersi aikoinaan laulu- ja soittomatkoilla eri puolilla Suomea ja tuli laajalti tunnetuksi. Hän kuoli 60 vuotta sitten Kiuruvedellä, kaukana synnyinseudultaan Suistamolta.

Raja-Karjalan pitäjistä Suistamo tunnettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa erityisesti runolaulun, kanteleen ja itkuvirren taitajistaan. Sieltä lähtivät liikkeelle myös vaeltavat esiintyjät, jotka tekivät runolaulantaa ja kanteleensoittoa tunnetuksi kaikkialla Suomessa. Kuuluisia runokyliä olivat Shemeikka, Lytsy ja Loimola. Koiton kylästä on lähtöisin vain yksi tunnettu laulaja: Timofei (Timo) Georginpoika Lipitsä. Hän syntyi kirkonkirjojen mukaan toukokuun 1. päivänä 1857. Isä, Georgi (Jyrki) Mihailinpoika (1832–1901) viljeli Koitonselässä pientä maatilaansa ja piti sen ohessa pientä rihkamatavarakauppaa. Äiti, Matrona Feodorintytär (1831–1859) oli kotoisin Suojärveltä Korpijärven kylästä. Hän kuoli 28-vuotiaana synnytykseen. Timo, esikoispoika jäi 2-vuotiaaksi. Isä avioitui vielä kahdesti; kolmesta avioliitosta hänellä oli kaikkiaan 14 lasta.

Timo Lipitsä on kertonut olleensa 1½-vuotiaasta noin 10-vuotiaaksi äitinsä veljen Johor Feodor Hilosen ja hänen vaimonsa Eudogia Hilosen hoidossa. He asuivat Shemeikan talossa Kontron kylässä. 11-vuotiaana Timo karkasi kotoa; isä oli rahtimatkoilla ja äitipuoli kohteli huonosti. Hän oli kolme vuotta Vitelessä, käveli kerjuulla, paimenessa ja jokivarressa uitoissa. Suistamon pitäjähistoria kertoo Lipitsän saaneen jo poikasena ”Vienan-Karjalassa kierrellessään kalevalaisten laulujen taitamisen alun”. Tutkija Leea Virtasen mielestä Lipitsän ohjelmistossa ei ole tästä merkkejä. Lipitsä on itse maininnut 34 eri informanttia, joilta hän oli lapsesta asti kuullut lauluja Suistamolla, esimerkiksi vanhemmiltaan, em. Hilosilta, vaimoltaan, Petri Shemeikalta ja hänen veljiltään sekä Iivana Onoilalta (sekä nuorena että laulumatkoilla).

Kotiin palattuaan Timo Lipitsä teki metsätöitä ja viljeli tilaa. Jyrki Lipitsä oli kanteleensoittaja, ja hän opetti pojalleen sen soiton ja rakentamisen taidon. Vanhanaikainen kantele oli hongan latvasta ja kansi kuusesta. Isä kehotti niin tekemään, koska lue lisää…

Otto Koistinen

Helsingin Sanomat kertoi 15.8.2010 että Pohjois-Karjalan mestarikilta on myöntänyt kanteleenrakentaja Otto Koistiselle mestarikirjan ja Kantelemestarin arvon elämäntyöhön perustuen. “Pohjois-Karjalan mestarikilta perustelee tunnustusta sillä, että Koistisen panos on poikkeuksellisen merkittävä kanteleiden rakentajana ja kehittäjänä sekä laajemmin kantelekulttuurin edistäjänä”, Helsingin Sanomissa kirjoitetaan.

Vielä ehtii hakea kannelta lainaan ensi lukuvuodeksi!

Kanteleliitto lainaa kolme aloittelijalle sopivaa kannelta lukuvuodeksi 2010-2011. Toimita vapaamuotoinen hakemus Kanteleliittoon 15.6. mennessä, joko sähköpostitse osoitteeseen mail(aT)kantele.net tai postitse osoitteeseen

Kanteleliitto
Hämeentie 34 D
00530 Helsinki

Kanteleiden luettelointiopas

Kantele eläväksi -hanke on julkaissut oppaan museoille kanteleiden luettelointia ohjaamaan. Oppaassa esitellään kantele soitintutkimuksen kannalta, kerrotaan mm. luokittelusta, osista, valokuvaamisesta ja materiaalitunnistuksesta. Hankkeessa ovat mukana Nurmeksen museo, museonjohtaja Meri-Anna Rossander, Rauno Nieminen ja Timo Väänänen. Hanke on saanut Museovirastolta rahoituksen ja hankkeen toinen osa käynnistyy tänä kesänä. Toisessa osassa soittimista rakennetaan kopiosoittimet sekä tutkitaan niitä soittamalla.

Nurmeksen museo käynnisti vuonna 2009 tutkimushankkeen “Kantele eläväksi”. Hankkeen tavoitteena on yhden esineryhmän, kanteleen, avulla tutkia, miten kulttuuriperintöön liittyvän tiedon, tarinoiden ja elämysten välittäminen yleisölle voisi tapahtua, ja miten tulisi harjoittaa siihen liittyvää tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely- ja julkaisutoimintaa.

Hankkeen aikana käynnistettiin kanteleiden kuvaus- ja luettelointityö, mutta suunniteltiin myös miten ja minkälaisia elämyksiä museossa voitaisiin tuottaa kanteleesta. Kun soittimen tehtävänä on tuottaa ääntä, on äänetön museosoitin kuollut. Kanteleiden mittauksen ja tutkimisen tavoitteena on löytää ne kanteleet, joista on mielekästä tehdä soitinkopio.

Soitinkopion avulla voidaan tutkia, miten alkuperäinen soitin on toiminut. Sillä voidaan tuottaa musiikkia ja tehdä kantele jälleen eläväksi. Soittimen rakentaminen ja soittaminen on näiden alojen ammattilaisten työtä, mutta näistä aiheista voidaan museoon järjestää opetusta, kursseja, luentoja, konsertteja sekä muita tapahtumia.

Hanke on julkaissut 50-sivuisen Kanteleiden luettelointioppaan. Opas on ilmainen sähköinen julkaisu. Sen voi ladata osoitteesta Kantele.net/kantele-elavaksi. Rauno Nieminen kirjoittaa oppaassa:

”Soitinten maailma on niin suuri, että on hyvä tehdä oma luettelointiohje kanteleelle. Yksinomaan kanteleitakin on niin monen mallisia, että ohjeessa on oltava esimerkit eri mallisten kanteleiden yleispiirteistä ja mittaamisesta.” lue lisää…

Anna-Liisa Tenhunen

Kun Anna-Liisa Tenhunen pääsi opiskeluaikana penkomaan arkistoja, ajan ja paikan taju katosivat. Näin löytyi oma ala kantele- ja perinteentutkimuksen parissa, jonka tuorein näyttö on helmikuussa julkaistussa Kantele-tietokirjassa. Tenhusen polveilevilta poluilta löytyy myös kanteleensoittoa ja opetustyötä.

Lapsena Anna-Liisa Tenhunen näki naapurin vintillä mummonsa veljelle kuuluneen ison kanteleen, jonka kansi oli halki ja kielet epävireessä. Silloin se oli vain yksi vanha esine muiden joukossa, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin asenne muuttui.

”Työskentelin Kiuruvedellä esikoulunopettajana, kun kansalaisopistoon tuli vuonna 1982 aikuisten ison kanteleen alkeisryhmä, jota opetti Jaakko Laasanen. Naapurin emännällä oli kantele, mutta ei kyytiä, joten hän pyysi minua viemään. Sillä kyytireissulla olen vieläkin”, kertoo Tenhunen soittotaipaleensa alkuajoista.

Aikuisena Tenhunen sai tietää, että myös hänen lapsuudenkodissaan oli ollut kanteleen ja viulun harrastajia. Isän isä oli soittanut isolla kanteleella muun muassa kansanlauluja ja virsiä ja muu perhe oli usein laulanut mukana. Isä sisaruksineen oli perhepiirissä soitellut kanteleella myös tanssikappaleita. lue lisää…

Emma Vähätalo

Lahtelainen Emma Vähätalo soittaa monen kaverinsa tavoin kanteletta. Hänen soittimenaan on alusta lähtien ollut konserttikantele ja eniten häntä kiinnostaa soittaa “jännää ja erityistä musiikkia” – Emma soittaa enimmäkseen taidemusiikkia. Hän on osallistunut jo useasti kantelekilpailuihin, viimeksi viime marraskuussa Pietarissa järjestettyyn Baltia 2009 -festivaalin kilpailuun, jossa hän voitti 10–14-vuotiaiden sarjan. Suomen ohella kilpailuun osallistui nuoria soittajia Venäjältä, Valko-Venäjältä, Latviasta ja Liettuasta.

“Oli aika jännää päästä soittamaan ulkomaille ja erilaista aikaisempiin kilpailuihin oli se, etten tuntenut Pietarissa muista soittajista ketään”, kertoo Emma viime syksyn Venäjän matkastaan. “Soitin kilpailuohjelmassa mm. Mirva Minkkisen ja Kirmo Lintisen kappaleet. Lintisen kappaleita olen soittanut muitakin. Ne ovat jänniä, kun niissä on niin erilaisia tunnelmia. Yhdessäkin on improvisaatio-osa, jossa raavin punottuja bassokieliä kynsillä. Siitä lähtee jännittävä ääni”, Emma kertoo.

Emman perheessä soittavat kaikki – sisarukset, äiti ja isä. Patrik-veli soittaa pianoa, mutta vielä ei ole Emman ja Patrikin duo-esityksiä kuultu. “Olen kyllä tarjonnut Patrikille kanteleopetusta, mutta tunteja ei ole pidetty”, Emma naurahtaa. “Ensimmäisen kerran kuulin kanteletta TV:ssä ikuisuuksia sitten, kun Viola esiintyi Pikku Kakkosessa. Kantele kuulosti mukavalta.” Nyt Emma on Violan kanssa samalla luokalla. Moni muukin kaveri ja tuttava soittaa kanteletta. “Aika yleinen soitin se on”, pohtii Emma. lue lisää…

Kuluneen kevään aikana minulla on ollut ilo kommunikoida monien eri alojen taiteilijoiden kanssa, millaisena taidekantele heille tällä hetkellä näyttäytyy. Esiin tulleet erilaiset heijastumat omasta rakkaasta soittimestamme ovat kiehtovia. Kantele-lehden tässä numerossa puheenvuoron saavat neljä alaa tiiviisti seuraavaa taiteilijaa, jotka kertovat kukin omasta näkökulmastaan taidekanteleen nykytilasta, erityisominaisuuksista sekä tulevaisuuden näkymistä.  Uusia näkökulmia aiheesta on luettavissa jälleen lehden seuraavassa numerossa.

Tällä kertaa kertovat kanteleesta Ritva Koistinen, Rabbe Forsman, Pekka Jalkanen ja Lealiisa Kantola

lue lisää…

Pekka Huttu-Hiltunen esittelee Juminkeon teettämää kannelta, joka on tehty vuonnislaisen runolaulaja Ontrei Malisen kanteleen mukaan. Uhut-seuran puheenjohtaja Svetlana Staskoit osoittaa vuosilukua 1833, joka kertoo kanteleen olevan Ontrein kanteleen mukaan tehty. Keskellä Markku Nieminen. kuva: © Klaus von Matt / Sommelo09

Kuhmo on kulttuurikaupunki, vaikka kaupunkikulttuuriltaan nuori. Voima on muualla: tapahtumissa ja tarjonnoissa; luonnon ja kulttuurin yhdistämisessä – osaamisessa. Kuhmo on yksi maailman musiikkielämän keskuksia. Siellä ollaan myös suomalaisen kulttuurin juurilla, sillä Kuhmolla on merkittävä osuutensa Suomen kansalliseepoksen Kalevalan ja karelianismin syntyyn.

Kuhmon kaupunginjohtaja Eila Valtanen valottaa rikkaan kulttuurielämän taustaa: ”Hyvät asiat vaativat aikaa. Jo 1800–1900 lukujen vaihteessa Kuhmossa on kulkenut taiteilijoita ja perinteenkerääjiä, suomalaisen identiteetin rakentajia. Rajapinta on kiinnostanut taiteilijoita ja se synnyttää kulttuuria”.

Myös Kamarimusiikin synnyllä on tärkeä rooli, jatkaa Valtanen. Valtanen kertoo myös monipuolisen kulttuurielämän haasteista: ”Vuonna 2010 ei eletä taiteen ja kulttuurin kulta-aikaa. Näyttää siltä, että ekonomistit ovat nykyajan pappeja. Haasteellista onkin asian kannattavuus. Pelkästään euroja tuijottamalla tätä ei olisi ikinä voinut tehdä. Lipunostajat ovat hyvin tärkeä osa tapahtumien kannattavuudessa. Asioilla on oltava aitoa kysyntää. Ulkopuolisten rahoittajien roolia ei myöskään voi väheksyä. Merkittävinä rahoittajina eri tapahtumissa ovat opetusministeriö, kaupunki ja yritykset. Toivottavasti tulevaisuus on parempi ja kulttuurin merkitys yhteiskunnassa ymmärretään. Nyt tarvitaan kaupallistajia, kulttuurin tekijöiden verkostoitumista ja kyllä tänne yleisöäkin vielä mahtuu lisää. Tarvitsemme enemmän toisiimme luottamista, yleisön toiveiden kuuntelua sekä uskoa yhteismarkkinoinnin voimaan.” lue lisää…

Klaveerikanteleen messuesittely

Vuonna 1949 esiteltiin Juhani Pohjanmiehen suunnittelema ja Seli Oy:n valmistama Klaveeri-kantele. Soittimessa on kaksi patentoitua Pohjanmiehen keksintöä, nimittäin kielen raapaisulaite ja äänen sähköinen vahvistaminen mikrofonin ja vahvistimen avulla.

Väinö Pesola ja Heikki Aaltoila kuvailevat soitinta seuraavasti:

”Tähän asti on vanhan kansallissoittimemme kantelen suurimpia vajaavuuksia ollut sen äänen heikkous, joka on rajoittanut sen käyttömahdollisuuksia… Ääntä voidaan vahvistajalla suurentaa vaikka konserttisalissa käytettäväksi… mitkä uudet maailmat soittokone avaakaan kantelensoiton harrastajille… Äänen vahvistus tapahtuu erikoisrakenteisen vahvistimen avulla, joka on sijoitettu kanteleeseen…  Äänenväriä ja voimakkuutta voidaan säätää kuten radiossa.”

Pohjanmiehen soittimessa ei ollut akustisen soittimen tapaan kaikukoppaa, vaan värähtelevän kielen liike muunnettiin mikrofonin avulla sähköiseksi signaaliksi, joka vahvistettiin. Tämä tapahtui samaan tapaan kuin lankkusähkökitarassa, jossa takaisinkiertoilmiön estämiseksi soittimen akustinen ääni oli minimoitu mahdollisimman pieneksi umpipuisella lankulla. Teollisesti valmistetut sähkökitarat tulivat vasta 1940-50-luvun vaihteessa maailmaan ja Suomeen vielä pienellä viiveellä. Pohjanmies oli tässäkin asiassa aikaansa edellä. Kun tämä soittokone ei kuitenkaan päässyt kanteleensoittajien suosioon saatiin odotella vielä puolivuosisataa sähkökanteleen ”keksimistä”. lue lisää…

Kantele on viimeaikoina ollut akateemisten jatkotutkintojen aiheena tai välineenä.  Tieteellisen tutkimuksen kohteena kantele on hämmästyttävän vähän, mutta melko uusiin taiteellisiin tutkintoihin kantele on ehtinyt hyvin mukaan. Kantele-lehti pyysi lisensiaatti- tai tohtoriopintoja tekeviä tai jo tehneitä kertomaan työstään. Tässä muutamia vastauksia, lisää seuraavissa Kantele-lehden numeroissa.

Kantele-lehti kysyi:

• Missä ja milloin työ on tehty / tehdään?
• Mikä on aiheesi?
• Kuvaile työn sisältöä ja kerro mikä on työn tärkein löytö, merkitys, saavutus tms.?
• Mikä on ollut tärkein työn anti?
• Miten työ on vaikuttanut uraasi, oman työn sisältöön, taiteelliseen työhön, tieteelliseen työhön?
• Oletko jatkanut aiheen käsittelyä?
• Miten työsi on huomioitu? lue lisää…

Kansanmusiikkijuhla Sommelo on valittu Englannissa julkaistavan Songlines-lehden vertailuissa maailman 25 parhaan maailmanmusiikkitapahtuman joukkoon. Parhaiden festivaalien listalla on myös Kaustinen Folk Music Festival sekä pohjoismaisista festivaaleista mm. Forde Folk Music Festival Norjasta. Viidettä kertaa järjestettävä Sommelo 2010 järjestetään 1.-5.7. Kainuussa ja Vienan Karjalassa. Tulevan kesän ohjelma julkistetaan sunnuntaina 25.4. Kuhmossa, jolloin esitellään myös uusi festivaalipaita.

Sommelon 2010 teemoina ovat viulu, pelimanni sekä hävyttömät laulut. Erikoisteemana tapahtumassa tuoksuu terva. Kesän ohjelma pitää sisällään 41 korkeatasoista konserttia, kaksi tieteellistä seminaaria sekä kahdeksan erilaista kurssia ja työpajaa, mm. kansainvälinen kantelekurssi. Tapahtuman taiteellisena johtajana on alusta saakka toiminut Taito Hoffrén. lue lisää…

New York Times 14.3.2010:

But there were moments of calm before this storm, in the opening set by Ritva Koistinen. Ms. Koistinen, who plays the kantele, a Finnish zither with a delicately ringing timbre, began with a traditional piece, “Church Bells of Konevitsa,” which conveyed a sense of the gentle-voiced instrument’s color and nuance. She then gradually pulled back the curtain on the kantele’s broader palette: the chromaticism in Erkki Salmenhaara’s “Inventio,” the swirling figuration that melts into a meditative reverie in Karin Rehnqvist’s “Interludes,” and the pentatonic tracery of Toivo Elovaara’s “Forest Lake,” each touching on a different aspect of the kantele’s range. Ms. Koistinen was at her best in Arvo Pärt’s “Pari Intervallo,” an early organ work that had an otherworldly charm in the kantele’s plucked timbres.

(Oli myös tyyntä myrskyn edellä avausjaksossa, jossa soitti Ritva Koistinen. Koistinen, joka soittaa kanteletta, hienovaraisesti soivaa suomalaista sitrasoitinta, aloitti perinteisellä sävelmällä Konevitsan kirkonkellot, joka toi esiin herkkäsointisen instrumentin värejä ja sävyjä. Sitten hän vähitellen avasi kanteleen laajemman sointipaletin – Salmenhaaran Invention kromatiikka, Karin Rehnqvistin Interludes-teoksen päiväunelmiin johtavat pyörteet, Toivo Elovaaran Metsäjärven pentatoninen kuviointi – jokainen kappale toi esiin kanteleen eri puolia. Koistinen oli parhaimmillaan Arvo Pärtin Pari Intervallossa, joka säveltäjän varhainen urkuteos. Kanteleen kielet loivat siihen ylimaallista tenhoa.)

New York Times, ALLAN KOZINN

Lue koko juttu: http://www.nytimes.com/2010/03/15/arts/music/15arctic.html

Lue myös toinen juttu Huffington Postista: http://www.huffingtonpost.com/derek-beres/global-beat-fusion-kronos_b_498364.html

Ritvaa haastateltiin Yle FST:n Närbild ohjelmassa, jonka aiheena on kantele. Katso ohjelma täältä (nähtävissä muutamien päivien ajan lähetyksen jälkeen.): http://areena.yle.fi/video/911837

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että Suomessa on menossa kantelebuumi.

Kantele on nyt vahvassa myötätuulessa. Kansallissoittimen arvokasta viittaa pitkään kantanut soitin on uuden tulemisensa ja kehittymisensä myötä vapautunut, ja sillä esitetään nykyään kaikenlaista musiikkia.

HS, Pirkko Kotirinta

lue koko juttu: http://www.hs.fi/kulttuuri/