Helsingin Sanomat kertoi tänään, että Suomessa on menossa kantelebuumi.
Kantele on nyt vahvassa myötätuulessa. Kansallissoittimen arvokasta viittaa pitkään kantanut soitin on uuden tulemisensa ja kehittymisensä myötä vapautunut, ja sillä esitetään nykyään kaikenlaista musiikkia.
HS, Pirkko Kotirinta
lue koko juttu: http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Suomessa+on+menossa+kantelebuumi/1135253298550
Temps Oy:n sivuilla on kuvaesityksenä pienkanteleiden kielten vaihtamis- ja puhdistusohjeet. Kannattaa tutustua.
Riikka Hiltunen
Toiminnanjohtaja Riitta Huttusen äitiysloman sijaisuutta hoitamassa ollut Sirpa Lahti jää myös äitiyslomalle kevään aikana. Hänen tilalleen uudeksi toiminnanjohtajan sijaiseksi on valittu Riikka Hiltunen. Riikka (FM musiikkitiede) on aikaisemmin ollut tuottamassa ja järjestämässä mm. Etno Soi sekä Etno-Espa festivaaleja sekä työskennellyt erilaisissa tehtävissä kansan- ja maailmanmusiikin saralla. Riikka aloitti Kanteleliitossa 15.2.2010 ja hänet tavoittaa vanhasta tutusta kanteleliiton numerosta 050-5645957 sekä uudistuneesta sähköpostiosoitteesta mail@kantele.net.
Puhti ilmakanneltaa
Folklandialla soiteltiin ja nautittiin kansanmusiikista 9.–10.1.2010 viidennentoista kerran. Kanteleliitto oli risteilyllä myös mukana ja vei kantelemusiikkia kaikkien kuultavaksi. Edustusbändinä laivalla oli tänä vuonna trio Aino, Essi ja Maija, jossa soittavat siis Aino Kurki, Essi Olkanen ja Maija Kauhanen.
Lauantaina risteilyn messutapahtumassa Kanteleliitto oli mukana messupöydällä, jossa myös Pekka Lovikan kantele oli esillä (kuva yllä). Laivan ohjelmaa seuratessa oli hyvin mukava huomata, kuinka kanteleita vilisi joka puolella. Risteilyn lauantai päivänä luovutettiin Kari Dahlblomille Vuoden Kantele -tunnustus ja samalla julkistettiin seuraavalla Folklandialla pidettäviksi ilmakanteleen yhtyesoiton Maailman mestaruuskilpailut. Lisätietoja kilpailusta tullaan antamaan tämän vuoden kuluessa. Yhtyesoiton kilpailun julkistamisen yhteydessä kävi lavalla kertomassa vinkkejä tämän hetkinen hallitseva ilmakanteleen soolosoiton suomenmestari Perinnetohtori Impi. Hän soitti kollegansa Lempin kanssa myös teoksen kahdella ilmakanteleella.
Kantele 1/2010
Majamäen kromaattisen kanteleen opas
Kanteleelle on vuosien saatossa kirjoitettu melkoinen määrä erilaisia oppikirjoja. Pienkanteleelle tarkoitetut oppaat rajaan tämän artikkelin ulkopuolelle. Isolle kanteleelle painetuista kouluista suurin osa on tarkoitettu ptkältä sivulta soittoa varten. On merkille pantavaa, että 1900-luvun alun ensimmäisissä kantelekouluissa kehotetaan soittamaan toisin päin kuin suurin osa kansansta soittaa. Selityksiin en tässä yhteydessä puutu. Lyhyeltä sivulta soittoa varten on tiedossani vain Elias Lönnrotin käsikirjoituksena oleva kantelekoulu 1800-luvulta, Musiikki Fazerin 1920- tai 1930-luvulla julkaisema opasvihkonen, Tytti-Leena Laasasen Perinteellisen suurkanteleen opas vuodelta 1991 ja kirjoittamani Itäkarjalaisen kromaattisen kanteleen koulu vuodelta 1987.
Seuraavassa esittelen arkistojeni kaksi harvinaisempaa kanteleen soitonopasta. Ensimmäinen on Musiikki Fazerin ohje kanteleen soitolle lyhyeltä sivulta. Julkaisu on Efraim Kilpisen konserttikantele-mainoksesta päätellen ilmeisesti painettu 1920 tai -30-luvulta. Suppeahko opas perustuu kielistön alle asetettaviin kaavakkeisiin. Keskiaukeamalla on 28-, 30-, 32-.ja 36-kielisille kanteleille virityskaavio ”Moll n:o 1.” ja ”Dur n:o 1.” (=a-molli ja C-duuri). Vastaavanlaisia kaavakkeita on käytetty nuottien asemasta mm. sitroissa ja ainakin virolaisissa kanteleissa. Vihkosen viimeisellä sivulla on ”Kantele kirjastossa” lueteltu 50 numeroitua sävelmää. Ne eivät siis ole nuotteja, vaan kielistön alle asetettavia kaavakkeita. Olisi mukava tietää onko niitä jollakin vielä tallessa?
Minna Raskisen koulukonsertti Esashissa
Ensimmäinen matkani Japaniin tapahtui Maija Karhisen kanssa vuonna 1987. Silloin vierailimme suomalaisen delegaation mukana “International Youth Village” -tapahtumassa Osakassa ja lisäksi Tokiossa, Fukuissa ja Kiotossa. Tutustuimme japanilaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan sekä ihmisiin kolmen viikon ajan ja olimme vaikuttuneita. Minä sulattelin kulttuurishokkia pitkään ja mm. sävelsin tästä kaikesta inspiroituneena Osaka Kokusai- nimisen kappaleen konserttikanteleelle.
Vuonna 1991 Hokkaido-Suomi-yhdistys toteutti kaksi mielenkiintoista projektia. Toinen oli suomalainen pesäpallo ja toinen viisikielinen kantele. Sibelius-Akatemiaan tuli yhteydenotto: Hokkaido-Suomi-seuran puheenjohtaja Mitsuo Iguchi tahtoi löytää kanteleensoittajan, joka voisi soittaa soolokonsertteja ja opettaa viisikielistä kannelta.
Pakkasin useita kanteleita ja opetusmateriaalia mukaani ja suuntasin talviseen Hokkaidoon. Viiden viikon ajan kiersin konsertoimassa ja opettamassa ympäri Hokkaidoa ja lopuksi vielä Tokiossa. Vierailin Sapporossa, Asahigawassa, Abashirissa, Shiraoissa ja Nayorossa. Palattuani Sapporoon pidimme vielä jatkokurssin halukkaille ja soitimme yhteisen päätöskonsertin.
Syksyllä 1995 soitimme konserttikiertueen Sari Kaurasen ja Timo Väänäsen kanssa Hokkaidossa ja Tokiossa.
Oli todella mielenkiintoista nähdä pitkästä aikaa paikan päällä, missä Japanin – ja erityisesti Hokkaidon kanteleensoitossa mennään… Olihan viime vierailustani aikaa kulunut jo 14 vuotta ja kuitenkin sinäkin aikana nuoremmat kollegat ovat käyneet siellä opettamassa ja monet japanilaiset ovat kurssittaneet itseään myös Suomessa. lue lisää…
Lumpeelan kanteleita. Kuva: Rauno Nieminen
Vuonna 1968 julkistettiin Marjatta ja Martti Pokelan, sekä Oiva Heikkilän yhteistyönä syntynyt 5-kielinen kantele. Kanteleen mitoitus noudatteli Armas Koiviston kannelta, mutta jopa moderniksi voisi kutsua Pokeloiden designea. Soitin tehtiin puusepän koneilla osista liimaamalla ja lakattiin kiiltäväksi. Samaan aikaan kangaslammilaiset kanteleenrakentajat suuntautuivat rakentamisessaan vanhaan perinteeseen.
Lumpeelan kanteleverstaan organisaattori oli agronomi Lea Lumme joka sai innostuksen kanteleiden rakentamiseen 1960-luvun lopulla Kalevalan runoista 40. ja 44. Lea Lumme syntyi 16.1.1910 Kangaslammella ja kuoli 3.8.1994 saman paikkakunnan vanhainkodissa. Lumme valmistui agronomiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1933. Kiinnostus Kalevalaan ja karjalaiseen kulttuuriin oli saanut alkunsa jo 1930-luvulla. Opiskeluaikanaan Lumme oli ajan hengen mukaan kiinnostunut Karjalasta ja teki Saima Harmajan kanssa tutustumismatkan sinne vuonna 1933. Lumme oli Akateemisten Naisten Karjala-Seuran aktiivinen toimija ja sen viimeinen puheenjohtaja. Varsinaisesti ammatikseen Lea hoiti kotitilaansa Lumpeelaa ja teki jonkin verran opettajansijaisuuksia. Hän oli erittäin aktiivinen yhteiskunnallisissa asioissa. Seitsemänkymmentäluvulla hän innostui toimimaan kulttuurin alalla ja suunnitteli perustavansa Kalevala-talon Kangaslammille. Hanke ei kuitenkaan toteutunut. Hän suunnitteli Kangaslammin kansallispuvun ja oli perustamassa museota paikkakunnalle.
Varmaankin tähän suomalaisen kulttuurin vaalimiseen liittyy myös lue lisää…
Arja Kastinen opastaa Sarah Cummings-Ridgeä Sommelon Kansainvälisellä kanteleleirillä 2009. Kuva: © Klaus von Matt/Sommelo
Kiinnostus Suomen kansallissoittimeen on matkustanut maailmalle monia väyliä pitkin. Sarah Cummings-Ridgen kohdalla kipinä kyti yhden sukupolven yli ja loimahti liekkiin Sarahin sormissa ja sydämessä parikymmentä vuotta sitten. Nyt hän levittää kanteleoppia Mainessa lapsille ja aikuisille.
Sarah Cummings-Ridgen isovanhemmat muuttivat Kuhmon seudulta Amerikkaan 1900-luvun alussa. Suomalaiset juuret pysyivät tärkeänä osana perhettä, mutta kanteleeseen hän tutustui vasta vuonna 1991.
”Matkustin siskoni, tätini ja äitini kanssa Finn Fest USA -kulttuurifestivaalille Hancockiin, Michiganiin. Koivun Kaiku -kanteleryhmä esiintyi siellä ja osallistuin myös 5-kielistyöpajaan”, Sarah muistelee.
Kun Sarah meni naimisiin vuonna 1992, hän sai isältään lahjaksi 10-kielisen kanteleen. Vaikka Sarah on ammatiltaan koulun musiikinopettaja ja hän soittaa useita instrumentteja, kanteleensoittajan ensiaskeleet eivät olleet helppoja.
”Lähimmät kanteleensoittajat asuivat yli 1600 kilometrin päässä. Minulla oli suomenkielinen oppikirja ja isäni pystyi kääntämään sen – lukuun ottamatta musiikkitermejä. Joten katkoin aika monta kieltä yrittäessäni virittää kanteletta. Sitten sain kaksi lastani ja meni monta vuotta, että kantele sai odottaa hyllyllä.”
Vuonna 1998 Finn Fest järjestettiin Mainessa. Sen yhteydessä oli Merja Sorian ja Diane Järven vetämä kantelepaja, jossa soittimen maailma alkoi avautua Sarahille. Jatkoa seurasi vuotta myöhemmin Issaquahissa, Washingtonissa. Siellä Timo Väänänen opetti pieniä kanteleita ja Wilho Saari isoa kanteletta, jota Sarah kokeili ensimmäistä kertaa.
”Toin kurssilta tuliaisina 36-kielisen kanteleen, musiikkia ja syvän rakkauden Suomen kansallissoittimeen. Pidämme yhteyttä Wilho Saaren kanssa edelleen, ja kolme vuotta sitten hän oli esiintymässä Mainessa vaimonsa Kaisan kanssa”, kertoo Sarah, joka soittaa nykyisin 5- ja 10-kielistä, miehensä rakentamaa 15+4-kielistä sekä konserttikanteletta. lue lisää…
Joensuussa Kirkkokatu 2:ssa on paljastettu musikaalinen kantelereliefi. Reliefin on suunnitellut ja toteuttanut porvoolainen kuvanveistäjä Jorma Parkkari. Reliefin karjalaistyylisen sävelmän on säveltänyt porvoolainen Perttu Hietanen.
Näytä kartta
Reliefin esikuvana on oikea, perinteinen itäsuomalainen kantelemalli. Reliefissä on katseen houkuttajana kello ja katseen vangitsijana kantele. Reliefiin sisältyy oleellisena osana kanteleella soitettu musiikki, joka on erityisesti sävelletty tähän tarkoitukseen. Reliefi on asennettu Joensuun Kirkkokatu 2:n eteläpäätyyn. Päiväsaikaan tasatunnein soiva musiikki tulee todellisuudessa päädyssä pihalla olevasta pylväästä, vaikka korva kuuleekin sen tulevan kanteleesta. Reliefi on valaistu em. pylväässä olevalla kohdevalaisimella. Reliefistä on arvoituksellinen kuvaus talon päädyssä olevassa erillisessä kyltissä. Reliefissä esiintyvä tähti on tyypillinen kanteleen aukon malli. lue lisää…
Edellä kerrottu ei vielä tee kenestäkään kanteleasiantuntijaa. On siis vain luotettava vuosien mittaan tarttuneeseen kykyyn tunnistaa elävä musiikki vähemmän elävästä. Menneen vuoden levyihin ei kuulu varsinaista nykymusiikkikantelelevyä eli siinä mielessä kaikki ehdokaslevyt painivat samassa sarjassa.
Kantelelevyjä nyt ja aiemminkin kuunnellessa olen mietiskellyt lue lisää…
Uusi vuosi, uudet kujeet. Näin myös musiikissa, jota usein pidetään aikamme peilinä. Sävelten kautta säveltäjät peilaavat aikaansa ja sen ilmiöitä, esittäjät heijastelevat tuntojaan. Mistä tulemme, missä olemme ja minne menemme? Samat tekijät vaikuttavat niin säveltäjän, esittäjän kuin kuulijankin kokemukseen musiikista. Nämä tekijät ovat vahvasti läsnä myös taidekanteleensoiton pedagogiikassa. Minne me taidesoittajat olemme alaamme suuntaamassa?
Taidekanteleensoiton opetuksen kehityksessä on tähän päivään mennessä otettu jo monia isoja merkittäviä askeleita. 1970-luvulla musiikkiopistoissa tehtiin ensimmäiset kurssisuoritukset taidekanteleen soitossa. Vuonna 1984 aloitettiin Lahdessa taidekanteleen ammattiopetus Anneli Kuparisen johdolla, mikä osaltaan mahdollisti ammattitaitoisen opetuksen leviämisen yhä laajemmalle musiikkiopistoihin. Vuonna 1987 kantele hyväksyttiin osaksi Sibelius-Akatemian esittävän säveltaiteen koulutusohjelmaa, jossa Ritva Koistinen on ohjannut lukuisia taiteilijoita yhä syvemmälle kanteleensoiton saloihin. Kanteleen kuulumisella osana musiikkiyliopiston esittävän säveltaiteen koulutustarjontaa on ollut merkittävä vaikutus taidekanteleen aseman vakiinnuttamiseen taidemusiikin konserttisoittimena.
Suurena haasteena taidekanteleensoiton opetuksen alkumetreiltä alkaen on ollut lue lisää…
Sammonvartijat 3. Louhi, Timo Parvela, Kansi: Jussi Kaakinen
Kalevala ja fantasiakirjallisuus nykyisessä muodossaan ovat kohdanneet ennenkin, kuten monet Tolkienin ystävät tietävät. Ja miksipä ei; jos anglosaksiset kirjailijat usein kaivavat inspiraatiota kuningas Arthurista, miksi suomalaiset fantasian osaajat jättäisivät Kalevalan ja muun kotoisen runoperinteen vaille huomiota? Yksi tuoreimmista kohtaamisista on Timo Parvelan nuorten fantasiatrilogia Sammon vartijat, jonka päätösosa Louhi ilmestyi viime vuonna.
Tarina alkaa musiikilla, kun koulupojat Ahti ja Ilmari omaksi yllätyksekseen soittavat ja laulavat koulun kevätjuhlassa rehtorin kaulaansa myöten tantereeseen. Myöhemmin käy ilmi, että poikien löytämän vanhan kanteleen kansi on tehty Sammon kappaleesta. Pojat itse ovat suoraan alenevassa polvessa Kalevalan sankareiden perillisiä, joiden ikiaikaisena tehtävänä on suojella rikkoutuneen Sammon palasia joutumasta Louhen kynsiin. Jännittävä tarina pitää sisällään ilmastonmuutosta, vallanhimoa, miekkoja ja magiaa, jättimäisen kotkan, hiisiä ja taivaaseen saakka ulottuvan rauta-aidan sekä tietenkin urheita sankareita auttajineen. lue lisää…
Kantele on viimeaikoina ollut akateemisten jatkotutkintojen aiheena tai välineenä. Tieteellisen tutkimuksen kohteena kantele on hämmästyttävän vähän, mutta melko uusiin taiteellisiin tutkintoihin kantele on ehtinyt hyvin mukaan. Kantele-lehti pyysi lisensiaatti- tai tohtoriopintoja tekeviä tai jo tehneitä kertomaan työstään. Tässä muutamia vastauksia, lisää seuraavissa Kantele-lehden numeroissa.
Vilma Timonen Quartet
Vilma Timonen Quartet -yhtyeen toinen pitkäsoittolevy FORWARD palkittiin vuoden parhaana Etno-albumina 4.2.2010 Emma- gaalassa Peacock-teatterissa.
Albumin julkaisi Ääniä loppuvuodesta 2009 ja se sisältää Vilma Timosen uusia sävellyksiä sekä yhtyeen omalla persoonallisella kädenjäljellä sovitettua trad.-materiaalia. Mukana on instrumentaalien ohella entistä vahvemmassa roolissa myös laulu sekä Timosen omat että kalevalamittaiseen runouteen pohjaavat tekstit.
Katso Emma-gaala Ylen Areenalta täältä
Biisejä levyltä FORWARD on kuultavissa www.myspace.com/vtq
Vilma Timosen kotisivut: www.vilmatimonen.com
Vuoden 2010 kanteleleirit koottuna – tarkista tiedot leirien järjestäjiltä.
Suomen kantelemuseo Palokan pelimannitalossa
Jyväskylässä, Palokan Pelimannitalossa sijaitseva Suomen Kantelemuseo avasi ovensa Kalevalanpäivänä v. 2009. Se on ainoa kanteleisiin keskittynyt museo Suomessa ja koko maailmassa. Esillä on soittimia ja tietoa koko kanteleen levinneisyysalueelta, joskin erityinen sija on Keski-Suomen omalla kanteleperinteellä.
Ensimmäinen toimintavuosi on pitänyt museonhoitaja / soitintutkija Kari Dahlblomin kiireisenä. Lukuisat vierailijat ja vierailijaryhmät ovat käyneet tutustumassa esillä olevaan kokoelmaan. Museoon on tuotu vanhoja kanteleita tutkittavaksi ja moni niistä on jätetty sinne kaikkien nähtäville. Alunperin 40 soittimen kokoelma on vuodessa kaksinkertaistunut. Keski-Suomi on rikkaampaa kanteleperinnealuetta, kuin aiemman tiedon valossa on tiedetty olevankaan. Dahlblomin tavoitteena on tutkia Keski-Suomen vanhat kanteleet ja julkaista tieto Keski-Suomen Kantele -kirjassa, jonka on määrä valmistua kuluvan vuoden lopussa. Hän tekee yhteistyötä Suomen muiden museoiden kanssa niissä olevien kanteleiden tutkimiseksi ja tiedostojen päivittämiseksi.
Kantelemuseon harvinaisuuksista Kari Dahlblom mainitsee esimerkkeinä edesmenneen mestaripelimanni Arvi Pokelan kanteleen, jonka on rakentanut saarijärveläinen Juho Tamminen sekä Tuure Peltosen rakentaman, osittain kromaattisen kaksoiskanteleen Uuraisilta sekä Haapaveden Pasi Jääskeläisen, tunnetun kanteleensoittajan ja kuplettilaulajan yli 100 vuotiaan kanteleen. Dahlblom korostaa, että kaikki näytteille saadut soittimet ovat mielenkiintoisia ja arvokkaita. Soittimista jokainen kertoo oman tarinansa jälkipolville.
Kanteleliitto myönsi museonhoitaja ja soitintutkija Kari Dahlblomille Vuoden Kantele 2009 -tunnustuksen uutterasta, vuosikymmeniä kestäneestä työstä kanteletutkimuksen ja -perinteen tallentamisen parissa sekä kanteletietouden edistämisestä.
Jyväskylän seudun Kansanmusiikkiyhdistyksen omistama Palokan Pelimannitalo on antanut museolle mitä parhaimmat puitteet. 152 vuotta vanhaan viljamakasiiniin rakennetut tilat ovat myös sopivia erilaisten tilaisuuksien järjestämiseen.
Kantelemuseon ylläpito ja esittely hoidetaan pääosin vapaaehtoistyönä, mikä rajaa aukiolomahdollisuuksia.
Suomen Kantelemuseo aukioloajat v.2010: tiistaisin klo 15.00 – 18.00 ja tilauksesta puh. 0500 654 157. Pääsymaksu 2 €. Lisätietoja www.jskamu.net. Heinäkuussa 2010 museo on kiinni.
Suomen Kantelemuseo
Näytä
suuremmalla kartalla
Kansanmusiikki.fi-portaalin ja Pelimanni-lehden lukijaäänestys Vuoden kansanmusiikkilevy 2009 on päättynyt. Äänestyksessä eniten ääniä sai tällä kertaa LuoMuKanteleet-yhtyeen levy Tuulella, sateellakin.
Luomukanteleet: Tuulella sateellakin
LuoMuKanteleet-yhtye perustettiin vuonna 1997 kanteleensoittoa Luoteis-Helsingin musiikkiopistossa opiskelevista lapsista ja nuorista. Tällä hetkellä yhtyeessä on 31 kanteleensoittajaa. Soittimina heillä on 5- ja 10-kielisiä pienkanteleita sekä 36–39-kielisiä isoja kanteleita. Soittajat ovat iältään 6–19-vuotiaita ja he esiintyvät 2–4 eri kokoonpanona mutta tarvittaessa myös kaikki yhdessä.
Yhtyeen ohjelmisto koostuu pääasiassa perinteisistä sävelmistä, jotka sovitetaan usein yhdessä. Ohjelmistossa on suomalaista ja muuta pohjoismaalaista kansanmusiikkia sekä tanssimusiikkia valssista tangoon. Lisäksi ohjelmistossa on useita lauluja sekä yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Yhtyettä on ohjannut alusta asti kanteleensoiton opettaja Maarit Aarvala.
Keväällä 2005 LuoMuKanteleet-yhtye teki ensimmäisen levynsä, jonka nimeksi tuli ”Hullu minä olin”. Yhtyeen toinen äänite “Tuulella, sateellakin” julkaistiin lokakuussa 2009. Maija Karhinen-Ilo kirjoittaa levyn kansitekstissä:
“Tällä äänitteellä kuullaan kannelta sekä herkkien tunteiden tulkkina että oivana pelimannisoittimena. Yhteisnumeroissa panostetaan kaikkien 29 soittajan voimin tanssilliseen ja ryhdikkääseen pelimannimeininkiin. Kukaan ei voi jäädä kylmäksi kun nuoret äänet tulkitsevat hiljattain edesmenneen mestaripelimanni Toivo Alaspään kappaletta Aamu tunturissa: ’Kaikella täällä on aikaa, tuulella sateeellakin’.”
Lisätietoja: Suomen Kansanmusiikkiliitto / Kansanmusiikin ja -tanssin edistämiskeskus, Päivi Ylönen-Viiri, (09) 8731 320, 0500 431 913, toimisto@suomenkansanmusiikkiliitto.fi
Arja Kastinen perinteisen viisikielisen kanteleen ääressä. kuva: Kalle Sipilä
MUSIIKIN MUISTI – ERILAISIA MUSIIKKIVIDEOITA KANSANSOITTIMISTA
5×15’ YLE TEEMA alkaen 13.1. 2009 keskiviikkoisin n. klo 20.45 ja uusintana
perjantaisin klo 18.40
MUSIIKIN MUISTI – kansansoitinvideoita
Suomalaiset perinteiset kansansoittimet heräävät eloon 2000-luvun karismaattisten muusikoiden käsissä. Tutuiksi tulevat sellaisetkin oudot instrumentit kuin liru, mänkeri ja jouhikko. Tutumpia ovat mm. kantele ja haitari. Taiturimaisten soittajien käsissä instrumenteista irtoavat yhtähyvin muinaiset arkaaiset soinnut kuin lähes jatsilliset improvisaatiot.
MUSIIKIN MUISTI -sarja tarjoaa taiturillisten muusikkojen soittamana yllättäviä soundeja historialliseksi kansansoittimiksi luokitelluista instrumenteista. Intiimisti toteutetut videot tarjoavat katsojalle lähikontaktin musiikkiin.
Suomalaisia kansansoittimia ei ole koskaan esitelty näin kattavasti – yhdeksäntoista videon voimin! Sibelius-Akatemian emeritusprofessori Heikki Laitisen käsikirjoittama ja Mirja Metsolan ohjaama viisiosainen ”Musiikin muisti – kansansoitinvideoita” -sarja tunkeutuu suomalaisen kansanmusiikin tuhatvuotiseen historiaan ja kertoo menneiden sointien ja soittimien paluusta osaksi elävää musiikkikulttuuria. lue lisää…
Emma Vähätalo Pietarissa
Emma Vähätalo (s. 1998) voitti marraskuussa Pietarissa järjestetyn kansainvälisen kanteleensukuisten kielisoittimien kilpailun. Osallistujia kilpailussa oli Venäjältä, Valkovenäjältä, Latviasta, Liettuasta, Virosta ja Suomesta. Vähätalo kilpaili 10–14-vuotiaiden sarjassa. Jo kesällä Vähätalo keräsi menestystä Valtakunnallisissa kantelekilpailuissa voittaen alle 12-vuotiaiden pienyhtyeiden sarjan yhdessä nokkahuilisti Hanni Jaaakkolan kanssa. Myös Smile Quintet, jossa Vähätalo soittaa, sijoittui sarjassaan 2. sijalle. Emma Vähätalo opiskelee kanteleensoittoa Lahden Konservatoriossa opettajanaan Mirva Minkkinen.
Lue lisää Etelä-Suomen Sanomista: http://www.ess.fi/?article=260821
Laukkoskelaiset ry on valinnut esikoulunopettaja Tuula Olkasen vuoden 2009 kylähulluksi tunnustuksena hänen tekemästään työstä kanteleen ja lasten parissa. Tunnustuskirjassa sanotaan:
Laukkoskelaiset ry on valinnut Teidät, Tuula Olkanen vuoden 2009 kylähulluksi tunnustuksena elämänmittaisesta työstä, jota olette tehnyt itseänne säästämättä ja kiitosta pyytämättä; Arvokkaasta ja tulostuksellisesta työstänne kanteleharrastuksen edistämiseksi kylän nuorten ja esikoululaisten parissa.
Kassi humahtaa oviaukosta huoneen nurkkaan ja sisään kirmaa vaalea pikkutyttö, joka hihkaisee intoa pursuten: “Äiti, äiti, anna nopeasti ruokaa. Mä menen nyt!” – “Mihin sinä nyt muka menet?” – “Kantelepiiriin!” – “Mikäs se on?”
“En tiedä, mutta menen katsomaan!”
Näin vauhdikkaasti alkoi Outi Sanén kanteleensoitto kolmekymmentä vuotta sitten. Hän oli kuullut koulun keskusradiosta uudesta harrastuksesta ja sehän piti nähdä. Samana iltana tilattiin ensimmäinen viisikielinen kantele.
”Musiikki kuului muutenkin lapsuuteeni. Vanhemmat lauloivat meille, ja ensimmäisen kappaleeni opin jo kaksivuotiaana. Se oli isoveljeni opettama Mun kanteleeni kauniimmin. Viisivuotiaana ilmoitin äidille, että minusta tulee muusikko ja harjoittelin soittoa pahvisella pianolla”, Outi hymyilee. lue lisää…
| « Hel |
|
Kes » |
| Maa | Tii | Kes | Tor | Per | Lau | Sun |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 |
| 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 |
| 15 | 16 | 17 | 18 | 19 | 20 | 21 |
| 22 | 23 | 24 | 25 | 26 | 27 | 28 |
| 29 | 30 | 31 | ||||
| Maa | Tii | Kes | Tor | Per | Lau | Sun |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 2 | 3 | 4 | |||
| 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 |
| 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | 18 |
| 19 | 20 | 21 | 22 | 23 | 24 | 25 |
| 26 | 27 | 28 | 29 | 30 | ||
| Maa | Tii | Kes | Tor | Per | Lau | Sun |
|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 2 | |||||
| 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 |
| 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 |
| 17 | 18 | 19 | 20 | 21 | 22 | 23 |
| 24 | 25 | 26 | 27 | 28 | 29 | 30 |
| 31 | ||||||
Japaniksi | 日本カンテレ友の会
